1911
1912
1913
1915
1916
1917
1918
1919
1920
Marko Tikka kertoo kirjassaan 'Kenttäoikeudet' seuraavan katkelman:
Finne lähetti 22.4. eräänä viimeisistä virkatehtävistään Tampereen komendanttina kehotuksen Pispalan komendantille tutkia Pispalassa asuvan Mallasrantasen asunto. Komendantti Lövgrén vastasi kahta päivää myöhemmin:
"(...) kyseessä oleva Mallasrantasen asunto on omasta
aloitteestamme tutkittu, erittäin hyvillä tuloksilla m.m:
4 hyvin aseistettua roistoa (haulikot, kiväärit, pistoolit)
Dynamiittia.
Päiväkirjoja, joissa usealta vuodelta päivittäiset selonteot toiminnastaan,
punakaartista, piirityksestä y. m. aina t. k. 22 päivään asti jolloin roistot tavattiin.
Kenraali Mannerheimin julistuksen mukaan saivat he tuomionsa.
Veljekset Verner ja Kalle Rantanen olivat toimineet komppanianpäällikköinä Pispalan punakaartissa. Myös heidän sisarensa mies Daavid Anttila oli ollut kaartissa. Pispalan antautumisen jälkeen he olivat piilotelleet Näsijärven rannassa olleessa mallastehtaassa. Sieltä heidät löydettiin vasta parin viikon kuluttua 22.4. Saima Rantanen oli ehkä ollut viemässä miehille ruokaa.
Vangitut tuotiin Pispalan Palokunnantalolle, jossa heidät teloitettiin VPK:n tanssisalin ikkunoiden eteen. Paikalla ollut nuori tyttö määrättiin siivoamaan verijälkiä, jonka seurauksena tämä sekosi ja joutui koko kesäksi Pitkäniemen mielisairaalaan.
Ehkä punakaartilaisten ampuminen olisi sodan jälkiselvittelyissä jotenkin ymmärretty, mutta naisten teloittaminen ja kiusaaminen loukkasi pispalalaisten oikeudentuntoa.
Tämä tarina löytyy monista pispalalaisten kirjoittamista muisteluista. Lauri Viita kertoo saman tarinan hieman muokattuna 'Moreenissa'.