Tapani Hietalahden taidetta Pispalan kirjastossa ja
Rajaportin saunan kahvilassa marraskuussa -02
Tapani
Para-aika
-Lyhyt kuvaus aiheesta para
-Paranäyttelyideoita
Palokärjen aika
Taiteilijan luonnehdintaa
Kuvagalleria 1
Kuvagalleria 2
Kuvagalleria 3
Kuvagalleria 4
Palautelomake
Palladiumkirjat
Lyhyt kuvaus aiheesta PARA |
||
| Kirja ja näyttely valmistuivat parahiksi tukemaan toisiaan. Ilman kirjaa näyttely ei hevin avaudu edes perinteisen taiteen suurkuluttajalle. Sekä kirja että näyttely perustuvat ankaranhumoristiseen assosiointiin, jota erityisesti Sigurd Wettenhovi-Aspa, vähemmän tunnettu suomalaisuuden esitaistelija, harrasti 1900-luvun alkupuoliskolla. | |
|
Tarkoitukseni on osaltani hieman jarruttaa sitä kiihkoa millä perinteiset työkalumme ja taitomme
vaihdetaan kännykkään, koneisiin ja näyttöpäätteisiin, luonto pelkkään virtuaalitodellisuuteen.
Ilman mielikuvituksen elvyttäjiä katoaa perinteiden mukana myös kieli. Näin on käynyt paraperinteen kohdalla. Se on täydellisesti kadonnut museoiden kellareihin. Innokaskin etsijä löytää vain joitain hämäriä sitaatteja, vaikka paraperinne on ollut voimissaan vielä viime vuosisadan alkupuoliskolla kaikkialla Skandinaviassa ja Baltiassa. Ehkä se on lakkautettu tarpeettomana nykyisen markkinatalouden, talous- ja tiedeuskonnon tieltä.
Vaikka paraperinne keskittyikin varallisuuden hankkimiseen taikakeinoilla, se ei koskaan kyennyt
nykyisenkaltaiseen häikäilemättömyyteen tai piittaamattomuuteen, mihin ylikansallinen monopolinpeluu on edennyt.
Vanhana aikana paroja ei saanut mainostaa, niiden voima olisi mennyt saman tien. | ||
| Para on pääasiallisesti luonteeltaan "elollistettu esine", se siis eroaa selvästi haltioista, maahisista, vetehisistä ja tontuista, Paran synnytti salaa yleensä emäntä viljely- ja kalatalouden piirissä, mutta sen alkuperä on vanhoissa shamanistisissa metsäkulttuureissa. | |
|
Sitä on kutsuttu kuin puoliolentoa, nukella tai
esineellä fyysistettyä metsänhaltiaa, saalisonnea parantamaan.Sen avulla on myös otettu kiinni varkaita.
Tämä oli mahdollista yhteisöissä, joissa vielä hallitsi jonkinlainen "omatunto". Paralla on etsittäessä taipumus piiloutua pelkäksi esineeksi, kliseeksi tai joksikin aivan viattomaksi kauppasopimukseksi tai ohjelmajulistukseksi, jonka tosi luonto paljastuu hirveydessään liian myöhään, kuin "villakoiran ydin". Se olikin syöjätär tai lentonoita tms. Tietäjä kykeni ympäröimään paran maagisella ympyrällä, jolloin se tuli myös yhteisölle näkyväksi. Tätä kuvatakseni olen käyttänyt shamaanirummun pärevannetta ikään kuin taulun kehyksenä. Para saattoi esiintyä myös eläimen tai ihmisen hahmossa ja se kykeni liikkumaan ilmassa kuin pallosalama, ufo tai tähdenlento tai maassa itsestään vierivänä keränä tai värttinänä joka hyppi yhden jalkansa varassa. Viljapeltoihin se teki viljaa varastaessaan kapeita polkujaan. Mikä on para nykyään, millaisena paraperinne käsitetään nykyaikaan vertailtaessa.? Millaiset mahdit, ylikansalliset emäntä-isännät synnyttävät tänään parojaan kehitysmaa- tai siirtotyövoimalla ? Näillä kansanperinteestä kumpuavilla väännöilläni tahdon avata keskustelua jostain nurkasta. Sekä kirja että näyttely ovat suppea otos "erään koiran tutkimuksista" Kafkaa siteeratakseni. Mitä para voi antaa taiteelle?
Taideteoksella on vahva fetissiluonne, samoin paralla. Molemmat tarvitsevat hyvin persoonallista
loitsua syntyäkseen tehtävänsä mittoihin. Yhtymäkohtia löytyy runsaasti. | ||
| Tapani Hietalahti: Paranäyttelyideoita | ||