Vihreys valtaa Pispalan kirjastotalon
Merja Osasen Kasvumaa-installaatio kirjastolla helmikuussa-03
Merja Osanen: Kasvumaa, Pyynikki. | |
| |
|
Installaatioissani käsittelen elämää ja kuolemaa. Valon ja pimeän puolta ihmisessä. Maalaamiseni tavoin olen keräänyt hetkiä ja tuntemuksia, joita asiat ja nyt myös esineet ovat minussa herättäneet. Maa, kasvava ruoho ja viljat, auringonkukat, levähtämään laskeutunut hauras, värikäs perhonen, korjausnauha sekä linnunpesä kasvavat, elävät. Hiillos, tuhka ja piki taas edustavat kuolemaa, kylmää, joka tosin olemassaolollaan saa tunteen elämästä voimakkaaksi. Etsin tasapainoa, ahdistetun puunrungon ympärille halusin kasvattaa viljaa ja päällensä pesän, ajatuksena turvasta. Unimaailman tärkeys valtaa huoneen seinän, alitajunnan kuvajaisena, vanhoine tyynyliinoineen ja höyhenineen. | |
|
Havainto, hetki Tahmelan kasvimaalta. Maalasin jo lumen alle hautautuneen kukan.
Tuollainen mustunut, kuollut ja hauras, mutta silti urhoollinen kasvi on mielestäni kaunis.
Toivoisin, että Tahmelan puutarhapalstat saisivat tulevaisuudessakin olemassaolollaan olla
hyväksi maailmalle. Vanhan, omituisen kaapin löysin työhuoneeni kellarista, pölyn peitosta ja rikkinäisenä. Mieleeni tuli ns. `luurankokaappi`. Sittemmin ajattelin kaapin eräänlaiseksi temppeliksi, jossa kasvaa maa/luonto ja ilmassa leijuu kuoleman mystinen pääkallo. |
|
Maalatessani tunnen, että maalaus kuljettaa minua ja minä kuljen maalaukseeni.
Nyt installaatio on kuljettanut minua ja olen saanut elää sen myötä. Mukava oli kysyä nuohoojalta, voisinko saada hänen piipusta nuohoamansa pien. Samoin hämmentynyt kysymys kukkakauppiaalta marraskuussa, kun kyselin siemeniä. `kuule, mitä aiot tähän aikaan laittaa kasvamaan?` sai hullun hilpeyteni heräämään. Epäilin, ettei Pyynikin viileydessä mikään lähde kasvamaan, vaan toisin kävi, kasvoivat melkein liiaksi. Paperi lattialla on vieraspäiväkirja, astu siihen askeleesi. Maa, kasvava ruoho ja viljat, auringonkukat, levähtämään laskeutunut hauras, värikäs perhonen, korjausnauha sekä linnunpesä kasvavat, elävät. Hiillos, tuhka ja piki taas edustavat kuolemaa, kylmää, joka tosin olemassaolollaan saa tunteen elämästä voimakkaaksi. Kiitos optimistisuudesta ja vinkeistä opettajalleni Outille. Kiitos myös muulle installaatioväelle ja siskolle. | |
| Tampereella 17.12.2003 Mekku |