Akseli Perä-Rouhu ja Flamma
Akseli Perä-Rouhu on Tampereella ja miksei jo koko Suomessakin tutun tulitaideryhmä Flamman sekä sen taustaorganisaationa toimivan osuuskunta Ajanpyörän puheenjohtaja. On sanottava: muun muassa.
Koska sen lisäksi hän esiintyy, ohjaa, lavastaa, käsikirjoittaa, vastaa AV-mediatuotannosta, tekee, nikkaroi ja hitsaa lavasterunkoja ja tulivälinerekvisiittaa, korjaa autoja…on valppaana taloushallinnon suhteen…harjoittelee ja kävelee puujaloilla…käy videoalaan liittyvissä ”normaalitöissä” (työväenopiston videokurssien vetäjänä)…Lista on aidosti loppumaton, koska luova työmaa ei koskaan voikaan olla valmis ja teatterin tekeminen on myös hyvin fyysistä.
”Olin kova esiintymään jo aivan pienenä. Kun Tampereella järjestettiin tapahtumia liittyen Estelle-laivaan, lauloin ylioppilastalolla mm. kappaleen Vain merimies voi tietää ja esitin Estelle-hankkeen vetäjää Jyrki Pölkkiä.”
Estellehän oli ja on hanke, joka halusi kiinnittää huomiota maailmalla vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen ja epätasa-arvoon länsimaiden ja kolmannen maailman maiden väillä. Siksi ”käytiin Hesassa katsomassa vanhaa hiekkaproomua, ja mietittiin, pitäisikö siitä tehdä purjelaiva”, jolla käännettäisiin nykyinen asetelma omalta pieneltä osin toisenlaiseksi: purjehdittaisiin Afrikkaan hankkimaan paikallisia tuotteita maanläheisesti ja tasa-arvoisessa hengessä.
”Estelleä kunnostettiin Turussa, ja sinne matkustimme Tampereelta koko tällaisista asioista innostuneen perheeni kanssa tämän tästä, kun olin pieni. Tasa-arvokysymykset, maailmanrauha, kierrätys olivat vanhemmilleni aatteellisesti ja myös käytännöllisesti tärkeitä asioita, ja sillä tavoin ne ovat aina olleet pienestä pitäen itsellenikin luonnollisia ja itsestään selviä asioita ja pyrkimyksiä.”
Tämäntyyppinen henki on aistittavissa myös Flamman toiminnasta. Ensimmäisenä motiivina ei ole rahan tekeminen, joskin Aksu ja varmasti kaikki toisetkin Flammassa toivovat kovasti voivansa viedä toimintojaan enemmän tuottavan liiketoiminnan suuntaan (kun kulttuurillisen sisällön velvoitteista asetetaan kuitenkin itselle jo hyvin korkeat vaatimukset).
Mitä elokuvatoimintaan tulee, omatoimisena ja itseoppivaisena Aksu teki jo teininä ystäviensä kanssa VHS-kasettikameralla erilaisia lyhytelokuvia ja sketsejä. Vakavaksi harrastus muuttui, kun hän lähti vuonna 1998 TAKKiin ja 2000 TTVOlle opiskelemaan AV-media-alan koulutusta. Koulutuksen päätyttyä hän jäi opinahjoonsa töihin avustajaksi ja tekniseksi tukihenkilöksi toisen pispalalaisen elokuvamiehen Jukka Haverin alaisuuteen. Itse asiassa nykyisen osuuskunnan juuri kumpuaa nimenomaan tästä yhteistyöstä, Aksu perusti sen yhdessä Haverin tuella ja kurssitoveriensa kanssa.
Osuuskunnan oli tarkoitus tuolloin olla tuotantoyhtiö tuleville elokuville, multimedialle ja tv-tuotannoille. Nykyisin sen toimenkuva on oikeastaan jotakin aivan muuta ja olisi tuolloin perustettaessa varmasti tuntunut mahdottomalta ja täysin ennalta aavistamattomalta tulevaisuuskuvalta. Aksu on ainoa alkuperäisestä porukasta vielä mukana oleva toimija.
Tarkennetaanpa kuvaa nykyisestä systeemistä: On siis olemassa taustaorganisaatio, se alun perin yksinomaan tuotantoyhtiöksi tarkoitettu osuuskunta Ajanpyörä. Siihen kuuluu toimintaryhmä Flamma, jolle on oma yhdistyksenä Tulikollektiiviflamma ry. Tämä yhdistys ja ryhmä voi järjestää pieniä ja miksei suurempiakin tuleen liittyviä esityksiä, vaikkapa puistoissa, heitä voidaan vuokrata myös esiintymään (kuten tätä kirjoitettaessa kaksi flammalaista oli menossa samaisena iltana Helsinkiin esiintymään Euroviisuissa Waldo`s People –ryhmän taustalle). Kun tilat ovat tulelle sopimattomat, valoshow voidaan järjestää loisteputkilla ja UV-valoilla.
Suuremman tuliteatteriesityksen suunnitteluista ja toteutuksista vastaa suurempi ryhmä kuin tuliryhmä. Sitä kautta – sekä mukana että omina toimijoinaan - osuuskunnassa on myös Mungomedia (ohjelmatuotanto), Piecemakers (taiteilijoista koostuva ryhmä), lavastusryhmä, puvustusryhmä, käsityöläisiä ja jopa viittomakielinen tulkki. Koko kuvio on toimivuudeltaan ja organisointinsa puolesta sympaattisen häikäisevää, vaikka Aksu joskus itsekin tuskailee liiallisenkin tuntuista alttiuttansa ”megaprojekteihin”.
”Nykyisin tätä porukkaa on kuitenkin niin paljon, että yksin joutuu huolehtimaan enää oikeastaan itsestään”, Aksu kertoo.
Taustaorganisaatio oli siis toimenkuvaltaan varsin erilainen kuin nykyinen. Nykyisten systeemien muotoutuminen alkoi vuonna 2002, jolloin Flamma-tuliryhmän yhdistys perustettiin.
”Yhtenä kimmokkeena ja osatekijänä tulesta ja tulitaiteesta kiinnostumiseen oli varmasti se, kun näin vanhan tuttuni näytöksen, joka oli matkallaan Etelä-Amerikassa oppinut jonglööriutta ja tulenpyöritystä. Pyysin tuota samaa taiteilijaa sitten esiintymään musiikkivideolleni Helevät hävelet (musiikkivideo nähdään Pispalan elokuvatilaisuudessa)."
”Melko lyhyessäkin ajassa toimintamme alkoi kehittyä ja kasvaa, ja jo muutama vuosi sitten, kun järjestimme esityksiä Tampereen Näsinpuistossa, joka on eräänlainen luonnon amfiteatteri, väkeä tuli 4000 henkeä, niin ettei paikalle enää meinannut mahtua.”
”Emme tosiaankaan ole Suomen ensimmäinen tuliryhmä, vanhin on Tulikansa Helsingistä, mutta nykyisin olemme varmasti kaikkein isoin ja ammattimaisin, siis organisoiduin – ja tuliteatterina olemme uranuurtaja, ehkä koko maailmassakin. Teemme kaiken omatoimisesti itse, hitsaamme veistokset, teemme koko paletin. Jopa yövartiointikin on järjestetty omalla porukalla!”
Tulitaiteen tekemiseen ei ole oikeastaan saatavilla kursseja ja koulutusta. Tulta opitaan käsittelemään itseoppineesti ja kokeneempien neuvomana. Onnettomuuksia ja vahinkoja ei juuri ole sattunut, ainakaan isompia.
”Eiköhän jokainen, joka tätä tekee, ole kuitenkin ainakin joskus hiukan `polttanut näppejään`.”
”Meillä on aluepelastuslaitoksen hyväksymä iso turvallisuussuunnitelma ja lisäksi aina tarvittaessa isommissa tapahtumissa voimme kiertää palomestarin kanssa esiintymisalueen ympäri ja käydä läpi turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Jos harjoittelemme toimitilamme katolla (vanha tehdastila Tampereen Onkiniemessä), pirautamme aina siitä viranomaisille (ja jos se unohtuisi, naapurusto kyllä soittaisi).”
”Ja jos ajatellaan vaikkapa aivan yksittäisen tuliryhmän toimintaa, niin verrattuna muuhun maailmaan, ryhmämme ovat hyvin varustautuneita: ensiapupakkaukset, sammutuspeitot ovat aina mukana. Ja käytämme kaikkein turvallisinta sytykettä, lamppuöljyä.”
”Vakuutuksia ottaessamme meille oli äärimmäisen vaikeaa löytää työnimikettä, jonka alle toimintamme asettuisi, mutta onneksi myötämielinen virkailija sellaisen löysi, ja olemmekin vakuutusasioissa tulitikkutyöntekijöitä.”
Aksu kumppaneineen veti myös muutama vuosi sitten tuliryhmä –workshopin Lontoossa paikalliselle kiinnostuneelle väelle.
”Valmistimme yhdessä veistokset, opettelimme tulenpyörityksen ja tulivälineitten käytön ja harjoittelimme esityksen, jonka vedimme yleisessä puistossa workshop-ryhmän jäsenten kanssa. Kaikki olivat hyvin innoissaan. Esitys järjestettiin perinteisenä brittiläisenä pyhäpäivänä, jota vietetään sen muistoksi, kun Lontoon parlamenttitalo yritettiin räjäyttää (ja se oli vähällä onnistua). Tuolloin kaupungissa muutenkin oli kokkoja, jossa tuon attentaatin suunnittelijahahmo paloi keskushahmona.”
Tänä vuonna Flamma on jälleen Suomen lisäksi menossa ulkomaille esiintymään.
Taustaorganisaatio Ajanpyörän nimi ei ole sattumaa, vaan liittyy tiedostamiseen, mutta se on niin pitkä tarina, ettei siitä käyty edes keskustelemaan Akseli Perä-Rouhun kanssa. Vuosien 2007-8 tuliteatteriesityksien nimi oli Narrien uni, josta hän on tekemässä elokuvaa ja dvdtä. Dvdssä tulee olemaan mm. itse esitys ja sitten dokumentaarista asiaa taustoista. Pispalan elokuvatilaisuudessa nähdään hänen tekemänsä elokuva itse Narrien uni –esityksestä.
”Tulevaisuuden tuliteatterisuunnitelmiin kuuluu sellaisen esityksen tekeminen, jossa on mukana kalevalalaisuutta, opiskelemme tällä hetkellä suomalaista mytologiaa ja muinaissuomalaisuuteen liittyviä asioita. Tämä ei ollut selkeästi alkuperäinen lähtökohtamme, vaan toimintamme on nyt luonnollisesti lähtemässä tällaisiin suuntiin johtuen varmastikin siitä, että tuli on niin juureva ja maanläheinen elementti.”
"Tuli ei polta tuttuansa, heimoansa herjaele"
