Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
Thich Nhat Hanh - lauteilla 09.02.03
Ote Thich Nhat Hanhin näytelmästä "Takaisinpaluun polku - matka jatkuu"
(hiukan muunneltuna)
(Vietnamin sodassa kuolleet nuorukaiset arvioivat ihmisten elämää
kuolemansa jälkeen)
TUAN: Kun olin elossa, ei kulunut yhtäkään päivää, ettenkö olisi
lukenut syvällistä filosofiaa. Luulin ymmärtäväni sitä. Mutta silloin
kun pontsoasuinen mies suuntasi aseensa piipun päätäni kohti, vasta
todella näin, mistä viisaudessa on kyse.
LANH: Kerro meille, Tuan, siitä, mitä näit.
TUAN: Siitä on vaikeaa kertoa, Lanh. Se ei ole jotakin sellaista,
mikä ymmärretään, vaan sellaista, joka nähdään. Voimme helposti
selittää sellaista, jota ymmärrämme, mutta emme sellaista, jota
näemme tai havaitsemme. Se tuli yhtäkkiä, kuin salamana.
LANH ~ Mutta yritä nyt, veli Tuan; mitä sinä näit?
TUAN: No, kun pontsoasuinen mies nosti aseensa päätäni kohti,
tajusin välittömästi olematta siitä tietoisesti tietoinen,
etten se ollut minä, jonka hän aikoi ampua. Hän aikoi ampua
jotakin muuta, mutta ei minua. Kuinka hän voisi ampua minut
tietämättä, mikä minä olen? Siitä lähtien olen ihmetellyt,
miten joku voi ampua toisen tuntematta tuota toista.
THO: Kylläpä sinä olet hassu, veli Tuanl Hänhän kysyi meiltä
yhä uudelleen ja uudelleen varmistuakseen, että me todella
olimme Nuorten yhteiskunnallisesta palvelusta, ennen kuin hän
tappoi meidät. Hän ampui sinut, koska hän tiesi, kuka sinä olet.
Sinä olit Nuorten yhteiskunnallisen palvelun jäsen. He halusivat
tappaa Nuorten yhteiskunnallisen palvelun väkeä. Siksi he ampuivat sinut.
LANH: Mikä sinua hymyilyttää, sisar Mai?
MAI: Tho puhuu logiikan viitekehyksestä käsin, ja syvällinen viisaus on
juuri se työväline, jota tarvitsemme murskaamaan tuonkaltaisen järkeilyn.
TUAN: Olen samaa mieltä kanssasi, sisar Mai. "Nuoren yhteiskunnallinen palvelu"
on vain etiketti, jonka he liimaavat vihansa tai pelkonsa kohteisiin;
kohteeseen, joka on olemassa ainoastaan heidän havaintomaailmassaan.
Sillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme henkilöinä. He ampuivat
ainoastaan oman pelkonsa tai vihansa kohdetta, mutta koska he olivat liimanneet
tämän etiketin meihin, he päätyivät ampumaan meitä, ja me kuolimme erehdyksen
vuoksi. He tappoivat meidät, koska he eivät todella tunteneet meitä.
HY. Veli Tuan, puhutko sinä vääristä havainnoista? Viha ja pelko sokaisevat meidät.
Emme enää näe toisiamme. Näemme vain hirviöiden kasvoja, ja se antaa meille
rohkeutta tuhota toinen toisiamme.
MAI: Juuri. tämä sokeus on syynä kotimaassamme raivoavaan sotaan. Juuri tällä
hetkellä toisiaan ampuvat miehet eivät tiedä, keitä vastaan he taistelevat.
Kaikki ovat uhreja. ja jotkut ovat valmiita hyötymään yhteisestä tuhosta.
LANH: Tuo mitä puhuitte, pitää aivan varmasti paikkansa meidät tappaneiden
miesten suhteen. Luulen, että he näkivät ohimenevan hetken ajan meidän olevan
vain ihmisolentoja eikä hirviöitä. Mutta kun tehtävän toimeenpanon hetki koitti,
heidän oli ammuttava noudattaakseen määräyksiä ja totellakseen järjestystä.
Näyttää siltä, että ihmisten kohtalon taakaksi on asetettu julma, ei kumottavissa
oleva järjestys.
THO: Voi Lanh, sinähän puhut aivan niin kuin olisi olemassa jonkinlainen
abstrakti järjestys. Määräys tuli heidän esimiehiltään, keiltä muilta?
MAI: Sinä et ymmärrä, Tho. Sinut tappaneet miehet tottelivat ainoastaan
esimiestensä määräyksiä. ja nuo esimiehet ovat myös uhreja. Sinut ampuneilla
miehillä oli kuitenkin inhimillisiä piirteitä. He epäröivät, he eivät halunneet
tappaa sinua, he joutuivat taistelemaan itseänsä vastaan. Heidän täytyi
toimeenpanna vastaanottamansa määräykset, koska heidät murskattiin vasaran
ja alasimen väliin, järjestyksen ja perheittensä, työpaikkojensa, jopa oman
henkensä väliin. Heidän omatuntonsa ja havaintomaailmansa olivat
voimakkaasti hämärrytettyjä.
HY. Eräs mies jopa huudahti: "Hyvä luoja, te olette kaikki niin nuoria!" Se ei
ollut vain säälinilmaisu meitä kohtaan, vaan myös protesti omaa kohtaloa vastaan.
MAI: Ihmiset tappavat, koska he eivät ensinnäkään tunne todellista vihollistaan,
ja toiseksi, heidät työnnetään sellaiseen asemaan, jossa heidän täytyy tappaa.
Antakaapa minun kertoa, mitä tapahtui veli Ducillemme viime vuonna. Hän oli
odottamassa siviililentokonetta eräällä pienellä eristyneellä lentokentällä
ylänkömailla yhdessä erään nuoren amerikkalaisen armeijan upseerin kanssa, joka
odotti sotilaslentokonetta lennättämään hänet etsi ja tuhoa ? operaatioon.
Kentällä ei ollut ketään muita kuin he kaksi. Nuori amerikkalainen vintti
keskustelun veli Ducin kanssa, joka näki välittömästi~ ettei tuo mies tiennyt
mitään vietnamilaisten historiasta tai kulttuurista tai sen konfliktin totuudesta,
jossa hän näytteli osaa. Hän tiesi vain yhden asian: vieteongilaiset olivat hänen
vihollisiaan. Hänen velvollisuutensa, kuten hän sen ilmaisi, oli
tuhota Vietcong pelastaakseen vietnamilaiset ja vapaan maailman. Veli Duc tunsi
itsensä niin surulliseksi. Hän kysyi upseerilta: "Pelkäättekö Vietcongia?" Heti
kuultuaan tuon kysymyksen sotilas hypähti jaloilleen. Duc näki levottomuuden ja
epäilyn hänen silmissään; pelon siitä, että Duc saattaisi olla vietcongilainen.
Upseerille oli painottamalla painotettu, että vietcongilaiset olivat hyvin ovelta,
ja minne tahansa hän menikin, hän kuvitteli, että vietcongilaisia oli läsnä. Niinpä
hän kysyi hyvin nopeasti asettaen kätensä aseelleen: "Oletteko vietcongilainen?"
Veli Duc piti kysymystä hassuna, mutta ei uskaltanut hymyillä. Hän tiesi, että
mikäli hän olisi vastannut vitsaillen "kyllä", tuo sotilas olisi ampunut hänet.
Niinpä hän vastasi "en ole" ja kertoi olevansa vain uskontotieteen professori
odottamassa lentokonetta takaisin Saigoniin. Tiedättekö, mitä veli Duccimme sanoi
kerrottuaan meille tästä välikohtauksesta? Hän sanoi, että mikäli hänet olisi
tapettu silloin, se ei olisi johtunut siitä, että amerikkalainen sotilas halusi
tappaa hänet. Tuo sotilas halusi tappaa ainoastaan Vietcongin. Hän pystyi vihaamaan
Vietcongia ainoastaan siksi, ettei hän todella tiennyt, mitä vietcongilaiset olivat.
Hän kuvitteli heidät villeiksi, julmiksi hirviöiksi, jotka olisi ajettava
väsyksiin ja kiinniotettava. Hänen maassaan ihmisiä ruokitaan niin paljon
tällaisilla mielikuvilla, että he antavat hallituksensa aina vain lähettää
tänne miehiä tappamaan ja tulemaan tapetuiksi. Niinpä miehet tappavat
epäoikeudenmukaisesti ja joutuvat puolestaan epäoikeudenmukaisesti tapetuiksi,
ja itse asiassa heidän omat maanmiehensä tappavat heidät. He ovat vastuussa
ihmistemme joukkoteurastuksesta, mutta luulevat, ettei heillä ole mitään tekemistä
sen kanssa, koska he eivät itse pitele aseita ja paina liipaisinta. Kuka meitä
todella tappaa? Pelko, viha ja ennakkoluulo.
LANH: Elävien maailma on verhoutunut sumuun. Tunnen nyt ainoastaan myötätuntoa
ihmiskunnan kohtaloa kohtaan. On kuin kävelisi kuuttomassa, tähdettömässä yössä.