Esittelyt

Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Aarno Saleva

Aarno Salevan juuret ovat syvällä ja syvästi Turussa, tosin isän puolelta sukua on Hämeen Vesilahdeltakin. Aarnosta välittyy myös vanhan kulttuurikaupunkimme sivistys sen parhaimmassa merkityksessä; hänen punnitut sanansa ja tietonsa perustuvat kurinalaiseen tutkimukseen ja asialle omistautumiseen ja lepäävät siten, vankalla, mutta nöyrällä perustalla.
Aarno on aina ollut erityisen kiinnostunut historiasta, jota lähti aluksi opiskelemaankin Turun yliopistoon, kunnes vaihtoi kieliopintoihin, latinaan ja kreikkaan, joita kieliä hän opettanut sen jälkeen Turun klassillisessa lyseossa.
Lukenut Aarno on aina paljon. Venäläisiin klassikkoihin hän tutustui vasta aikuisiällä, ja ne tuntuivatkin hyvin kiinnostavilta:
"Suomalaisilla on esimerkiksi muita skandinaaveja parempi mahdollisuus ymmärtää venäläistä mieltä - ja kieltä. Lähdin, ikään kuin pääopintojeni ulkopuolella, opiskelemaan yliopistossa venäjän kieltä myös, ja tuo kielen ymmärrys on tutustuttanut minut antoisasti vielä syvemmin venäläiseen ilmapiiriin ja miljööseen. Tätä kautta löysin Pushkininkin, jota ei suomeksi ollut kovin paljoa käännetty."

Aleksandr Pushkinin asemaa Venäjän kirjallisuudessa verrataan Danten asemaan Italiassa, Shakespearen Englannissa ja Goethen Saksassa. Hänen sanotaan luoneen venäjän kirjakielen ja aloittaneen nykyaikaisen venäläisen kirjallisuuden, häntä verrataan Eino Leinoon. Kaikki venäläiset klassikkokirjailijat vaikuttavat viittaavan teoksissaan jossakin kohdin Pushkiniin.
Vuonna 1999 Pushkinin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta, jona vuonna Aarno Salevan suomentama Pushkin-kokoelma "Kertovia runoelmia" (Artipictura Oy) myös julkaistiin. Teoksen aloittaa Pushkinin läpimurto ja - pääteos "Ruslan ja Ljudmila", joka ilmestyi tekijän ollessa vasta 23-vuotias (tavallista tuolloin) ja jossa suomalaisilla on hyvin tärkeä osuus, tietäjävelho Finnillä (sanamukaisesti yhtä kuin suomalainen, ven.) ja noita Nainalla (nimi on epäilemättä muodostettu suomen sanasta `nainen`)

Pushkinin isä oli vanhaa aatelia, ja Pietari Suuren Saksasta omaksuman tavan mukaisesti hän "virkojen taulukon" mukaisesti palveli oman määrätyn aikansa valtion virassa ja kuului siten hoviin. Pushkinin äidin äiti polveutui Hannibalista, Pietari Suuren murjaanista, joka oli Turkin kautta tuolloin Pietarille palvelukseen lahjoitettu etiopialainen ja Pietarin kasvatti, joka oli antautunut sotilasuralle (kutsuttiin venäjäksi "Kannibaliksi").
Pushkin kasvoi äitinsä tilalla Tsarskoje Selossa ("Tsaarin kylässä"), jossa myöhemmin viimeistä tsaariakin pidettiin kesäasunnossaan kotiarestissa ennen kohtalokasta Siperian-matkaa. Nykyisin paikkakunnan nimi on Pushkin. Vaikka läpimurto kirjallisuuden piirissä tapahtui vasta esikoisteoksen julkaisun yhteydessä,
jo lyseossa Pushkinin runous oli herättänyt huomiota.
Lyseon jälkeen Pushkin oli ulkoministeriön palveluksessa pikku virkamiehen statuksella ja kuului siten hoviin. Myöhemmin yli 30-vuotiaana hän sai turhanpäiväisen hovijunkkarin viran, jollainen yleensä myönnettiin alle 20-vuotiaille, ja tämä nolotti häntä kovin.

Pushkin on Venäjän rakastetuin runoilija ja kirjailija. "Ruslanin ja Ljudmilan" julkaisun aikaan hänet tavoitti tietenkin vain kansan lukeva ja kirjoittava väestönosa, ja suuri kansansuosio tuli vasta myöhemmin, "Ruslanista ja Ljudmilasta" Venäjän kansalliseepos.
"Pushkinia ei kuitenkaan pitäisi nostaa jalustalle, kansakunnan kaapin päälle, koska hän on hyvin inhimillinen, lämminsydäminen niin kuin venäläiset juuri ovat, kääntyy teksteissään lukijoiden puoleen, pilkkaa mm. kirjallisuuskriitikkoja", sanoo Saleva.
"Hän ei kuitenkaan kirjoittanut rahvaanomaisesti, vaan sopivaisuussääntöjen mukaan, mutta oli kielen uudistaja, toi uutta perinteeseen."
"Hän oli myös arkielämässään aikamoinen velikulta, hänellä oli jonkinmoinen maine naistenkaatajana, oli mukana myös rettelöissä, olisi varmasti nykyään päässyt usein keltaisen lehdistön palstoille."
"Tsaarienkin kanssa hänellä oli hankaluuksia. Kun hän oli varomaton ja häneltä oli päässyt kiertoon runoja Aleksanteri I:n saavutuksista sodassa Napoleonia vastaan, tsaari "karkotti" hänet Etelä-Venäjälle, Moldovaan ja Odessaan, mikä oli lähinnä kyllä juppinuorukaisen aresti peräkylille suuren maailman kaupungista Pietarista."

Venäjän lempeä karhu

"Nikolai I kuulusteli häntä myös dekabristikapinan yhteydessä, jossa moni hänen ystävänsä teloitettiin. Myytti kertoo, että Pushkinkin oli matkalla osallistumaan kapinaan äitinsä tilalta, mutta kun hevosvaunujen alle jäi matkalla jänis, hän piti tätä niin huonona enteenä, ettei mennytkään. Kuulustelujen jälkeen tsaari oli todennut: `Ryhdyn tästä päivästä lähtien Pushkinin henkilökohtaiseksi sensoriksi. Kaikkien hänen tekstiensä tulee käydä minun kauttani.` Tarina ei kerro, toimittiinko jatkossa todella näin."
"Pushkinista pidettiin hovipiireissä, mutta hän hankki myös vihamiehiä terävällä kielellään ja kynällään. Pushkin kuoli jo 37-vuotiaana kaksintaistelussa saamiinsa vammoihin. Kaksintaisteluun Pushkin oli joutunut haastamaan ranskalaisen aatelisen emigrantin, paroni Dantesin, jonka oli käyttäytymisellään sanottu loukanneen Pushkinin vaimoa."

"Suomalaisiin inkeriläisiin Pushkin tutustui jo äitinsä kotitilalla varttuessaan, myös Pietarissa suomalaisia oli, lyseossakin luokkatovereina. Pushkinin tuotannossa näkyy hänen syvä kunnioituksena suomalaisia kohtaan."
"Venäläisten kunnioittava suhtautuminen on näkynyt myöhemminkin, vielä 1940-luvullakin, jonka voi havaita vaikkapa Valentin Kiprinskin teoksesta `Suomalaiset Venäjän kirjallisuudessa`. Valentin Kiprinskihän oli aikoinaan Helsingin yliopiston slavisti ja venäjän kielen professuurin haltija, ja hänellä oli venäläiset juuret."
"Vuosisadan vaihteen venäläisiä turisteja ihastutti Suomen siisteys ja hyvä järjestys. Suomen luonto koettiin kiehtovana (Imatrankoski); erityispiirteenä olivat täällä esillä olleet peruskalliot, jotka jyrkkinä ja paljaina olivat venäläisille jopa pelottavia."

Aarno Salevan suomentamassa Pushkin-kokoelmassa on muitakin Pushkinin runoelmia, kuten "Vaskiratsastaja", joka on tarina Pietarin kaupungin synnystä ja jossa myös suomalaiset ovat paljon esillä. Vaikka Pushkin ja erityisesti "Ruslan ja Ljudmila" ovat jääneet hämmästyttävässä määrin huomioimatta Suomessa, Pushkin tunnetaan kyllä Suomessakin vanhastaan, sillä hänen tekstiensä pohjaltahan oopperat "Boris Godunov" ja "Jevgeni Onegin" luotiin. Pushkinin juhlavuonna WSOY julkaisi myös Ilpo Tiihosen suomentaman pienen kokoelman Pushkinin runoja.
Aarno on suomentanut Pushkinin lisäksi myös mm. venäläisen Krylovin ja antiikin Rooman faabeleita, eläintarinoita. Venäjän rakastetusta runoijasta Pushkinista hän sanoo vielä:
"Pushkin on hyvin inhimillinen ja käsin kosketeltava, ihminen, johon haluaisi henkilökohtaisesti tutustua."