Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
Jussi Rusko
Nykyisin Nokialla asuva Jussi Rusko on alun perin Tammelan väkeä. "Muistan, miten hirveältä tuntui, kun Tammelaa ensimmäisenä, ennen Amuria ja muita puukaupunginosa-alueita, alettiin purkaa, ja nythän se yksi kaikkein rumimpia alueita kaupungissa. Silti jos takaisin Tampereelle muuttaisin, sinne jonnekin varmaan hakeutuisin, niin vankalta se maaperä silti vieläkin tuntuu."
"Vaarilla oli kenkäkauppa Tammelassa. Asuttiin Pinninkadulla, Ilmarinkadulla ja Lähteenlinnassa. Yleisiä saunoja oli kaikkialla, vaikka lähinnä Ilmarinkadun saunassa käytiin. Saunapäivänä pantiin aina vihdat ja pyyhkeet sun muut sanomalehtikääröön tavan mukaisesti, ajettiin potkukelkoilla saunalle ja mentiin löylyihin. Saunassa oli aina paljon väkeä ja erityisesti sotaveteraaneja. Siellä sitä aina tajusi sodan kaameuden, kun invalideja oli niin paljon, melkein joka toiselta joitakin jäseniä poikki. Sotatarinoita riitti niin paljon, että aina kun saunasta kotiin pääsi, oli sellainen olo, että piti olla onnellinen, että oli selvinnyt ehjänä kaikesta siitä tulituksesta. Myöhemmin kun ikää tuli lisää, kiersimme nuorina uteliaisuudesta kaikki Tampereen yleiset saunat, vaikka Tammelan saunat olivat tietenkin niitä kotisaunoja."
"Isä luki paljon, ja sitä kautta meillä oli tavallaan "oma kirjastokin". Usein hän luki tarinoita meille lapsille, jolloin kun Lähteenlinnan naapurien lapset tulivat paikalle kuuntelemaan, meitä lapsia saattoi olla parikymmentäkin tarinoita kuuntelemassa. Siitä se minun kirjallisuus - ja kulttuuri-innostukseni varmaankin juontuu. Sitten aloin käymään kaupungin kirjastossa, joka tuolloin oli Pinninkadulla Samperin talon vastapäätä olevan kaksikerroksisen puutalon yläkerrassa. Tuolloin nuorena minua innostivat Viljo Kajavan runot, erityisesti hänen 60-luvun Tampere-runot - ja tietysti myös Viita."
"Kun tultiin vähän vanhemmiksi ja toinen tammelalainen,
Jussi Kylätasku sekä Kari Aronpuro alkoivat
voittaa Tampereen kirjoituskilpailuja, joka nykyisin tunnetaan Pirkanmaan
kirjoituskilpailun nimellä ja puhuttiin näistä asioista
Tillikassa, rupesin ajattelemaan, että miksen minäkin voisi
kirjoittaa - ja voittaakin."
"Ja niinpä sitten voitinkin tuon kilpailun runoluokan vuonna
1967 ja muutamaa vuotta myöhemmin menestyin Erkon valtakunnallisessa
kilpailussa."
Jussi Rusko on Tampereella ollut aina hyvin monitahoinen kulttuurivaikuttaja.
Samaan aikaan kun hän kävi töissä VR:llä ja tavallaan
sattumien summana ajautui asumaan rauhalliselle Nokialle, hän kirjoitti
mm. kuvataide- ja kirjallisuusartikkeleita Hämeen yhteistyöhön ja kuvataidenartikkeleita
Kansan Uutisiin, teki Erkki Auran kanssa kolme näytelmää
ja toimi Nokian sivutoimisena kulttuurisihteerinä aikana jolloin
"päätoimisia" kulttuurisihteereitä ei kovin paljon ollut.
Yllättävää kyllä, oikeastaan Jussi Ruskon ensimmäinen
oma runokokoelma "Jokunen suudelma ja raikuva nauru" ilmestyi
vasta 1992. Sen jälkeen on ilmestynyt neljä teosta lisää
järjestyksessä "Eksyksissä keskellämme",
"Heiny, Tammela!" (Kyllä - Tammela-runoteos!), "Musta lintu puistossa"
ja uusimpana "Pirssi taivaaseen". Hän toimii myös
kirjallisuus ja kulttuurilehti Kirjon toisena päätoimittajana.
Jussi Ruskon kodissa Nokialla vallitsee lempeän rauhallinen, maaseutumainen
tunnelma. On päästy vaiheeseen, jossa alkujaan "röttelötalon"
kaikki tärkeät perusasiat pelaavat, kakluuni lämmittää
pehmeästi, talo on kauniisti remontoitu eikä omakotiasujan loputtomalla
työlistalla eteneminen pienempien asioiden suhteen ole niin kiireellistä.
