Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Riimu


Silti sana runo ei vastaa suomalaisen itäihmisen hengen kaipuuseen niin kuin laulu, ja siksi on ihanaa löytää sana riimu laulun ja runon, idän ja lännen, hengen ja materian väliseksi yhdyssillaksi. Seuraavat riimut ovat Reijo Taipaleen laulusta Vanha riimu (sanat Kullervo):

Vain vanha riimu on nyt tallissain,
ja nurkkaan jäänyt satula on vain.
Kysyt, miksi olen onneton
-vastaan sulle: "Polle poissa on".

Laulu synnyttää riimun/riimut (=runon), hengestä tulee materiaa, mutta ei niin materialistista kuin ainakin nykykäsityksellä sanasta runo. Runon salaisuus säilyy.
Edellä siteeratussa laulussa sana riimu tarkoittaa kaikkia niitä valjaita ja rensseleitä, joita hevosen ylle asetetaan. Pohjoisessa niitä kutsutaan myös neuvoiksi (Huomaa: ajoneuvo). Ja kun hevosta ohjastetaan, pohjoisessa sille annetaan apuja. Ilman neuvoja ja apuja mistään ei tule mitään.

Neuvot ovat siis riimuja. Hevonen on varustettava neuvoilla, toisin sanoen runoilla, siis sanoilla, siis neuvoilla. Mutta sanat eivät yksin riitä tai ne jäävät kuolleiksi, teksti jää kuolleeksi, mikäli kukaan elävä ei ole antamassa apuja, mikäli kukaan elävä ei ole ohjaamassa riimuja, mikäli Isoisä ei ole käyttämässä sanaa. Runo ei ole kuollut kirjain, vaan elävä kokemus. Väärät riimut eivät sovi hevoselle lainkaan tai suistavat sen tieltä, mutta ilman apujakaan, elävää sanaa, hevonen ei pärjää.

Hyvät neuvot ja avut ovat tarpeen.

Näin kertoo Isoisä.

© Pispalan Tietotupa / Jussi Rovio - Viimeksi muokattu: 06.02.2003 11:06:30.