Pispalan kirjastotalon lauteilla

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Takaisin runoilijoitten ja tarinankertojien ennakkoesittelyvalikkoon

Jäljet

Jorma Markkula

Näyttelijä Jorma Markkulan isän puolen suvun juuret ovat Ypäjällä, monien, monien vuosisatojen ajalta, missä suvun "vanhat" edelleen asuvat, ei tosin tismalleen samassa paikassa kuin aikoinaan, mutta saman tilan alueella. Ypäjähän on Suomen hevospitäjä, joksi se muodostui valtakunnallisen ratsuväenosaston keskuspaikkana ,ja keskuspaikka se edelleenkin on hevosten suhteen: sieltä löytyvät Mannerheimin kuuluisa tasa-astujan vanha pilttuu, siellä on pidetty Kekkosen ja Koiviston hevosia.
"Muistan vieläkin lapsuuteni kesälomilta Ypäjältä sotaväenosastot hevosineen, punahousuiset husaarit."
Markkuloiden tila ei Ypäjällä ollut aivan suurimpia, mutta hyvinkin merkityksellinen:
"Isäni isoäiti, Serafiina Markkula, oli pitäjänkokouksen puheenjohtaja 1800-luvun puolivälissä. Pitäjänkokoushan vastasi tavallaan tuolloin nykyistä kunnallisvaltuustoa, joten on aika epätavallista, että tuohon aikaan nainen, kaikkien isäntien keskeltä, saattoi nousta puheenjohtajaksi".

Serafiinalla on varmasti ollut oma vahva osuutensa siihen, että Jorma varttui kulttuurikodin ilmapiirissä. Isä oli kansakoulunopettaja, "kansankynttilä", joka tosin harjoitti monia muitakin toimia, mm. kuvataiteita, ja kodissa luettiin paljon. Kansakouluissa oli lisäksi aina kirjasto, ja sieltä Jorma luki kaikkea mahdollista. Jorman lapsuus - ja nuoruusaikana kirjojen saatavuus ei ollut ilmeistä, ja kirjat olivat muutenkin vielä arvossaan.
"Pidin valtavasti esimerkiksi "Seitsemästä veljeksestä", jonka luin ensimmäisen kerran jo alle 10-vuotiaana ja jonka luin sen jälkeen joka kesä. Iän karttuessa "Tuntematon sotilas" oli varmastikin seuraava merkittävä kirja, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Nämä molemmat kirjathan ovat loisteliaita, kun niitä saa lukea vapaaehtoisesti eikä pakosta."
Kodin ja koulun laajasta kirjavalikoimasta Jorma luki jo teini-ikäisenä myös venäläisiä kertojia, kuten Dostojevskia, Tolstoita, Gogolia ja Tsehovia.

Opiskelemaan Jorma lähti Tampereelle aluksi lehdistö - ja tiedotusoppia, mutta vaihtoi sitten teatteriopintoihin, ja hänestä tuli näyttelijä, "vaikka helpommalla olisi ehkä päässyt, kun olisi jatkanut tiedotusopin piirissä". Jorma on esiintynyt ympäri maata lukuisissa eri kaupunginteattereissa, ollut mukana aika monissa elokuvissa, mm. Aki Kaurismäen "Arvottomissa" sekä uudessa "Mosku"-elokuvassa, sekä toiminut myös Kymen läänin näyttämötaiteen läänintaiteilijana

Imatralla, joista mieleen ovat jääneet hyvähenkiset nuorisoteatteriprojektit ja kansainväliset esiintymiset ulkomailla.

Pushkin ei Jorma Markkulalle ollut tuttu nuoruudesta kuin nimenä, mutta kun Pushkinin 200-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin näkyvästi eri puolilla maata ja Eurooppaa, mutta ei Tampereella, Jorma halusi tutustua Pushkiniin ja tehdä esityksen Pushkinin teoksen "Ruslan ja Ljudmila" pohjalta.
Pushkin oli Pietarissa syntynyt tsaarin hovirunoilija. Hänen teoksensa "Ruslan ja Ljudmila" on "Seitsemään veljekseen" verrattavissa oleva kansalliseepos ja kaunokirjallinen teos Venäjällä, johon jokainen viimeistään koulussa tutustutetaan.
"Suomalaiset eivät tiedä, miten merkittävä osuus suomalaisilla on venäläisten kansalliseepoksessa, venäläisessä mielessä. Pushkinhan eli aikana, jona Suomi liitettiin Venäjään, mutta säilytti autonomiansa ja nautti erityislaatuisesta asemasta Venäjän valtakunnassa. Pushkin kuvaa suomalaiset hyvin kunnioittavasti, salaisen tiedon kantajina, myös suomalaista naista arvostaen, minkä kaiken nykyinen suomalainen kulttuuri on pilannut. Tein esitykseni `Ruslanista ja Ljudmilasta` niin, että poimin tekstistä suomalaisia kuvaavia ja koskettavia kohtia."

Esityksensä pohjana Jorma Markkula käytti Aarno Salevan suomentamaa tekstiä "Ruslanista ja Ljudmilasta". Aarno Saleva on suomentanut Pushkin-kokoelmassaan muitakin tämän eeppisiä teoksia.
"Suomalaisista on mainintoja muissakin Pushkinin runoelmissa, mm. teoksessa Pietarin synnystä, Markkula kertoo.
"Tämä runoelma oli minulle aikaisemmin tuttu vain kirjallisuuden historian lehdiltä ja yhdestä elokuvasta sekä - eräästä 1970-luvun kulttuurikeskustelusta. Muistin nimittäin miten joku Neuvosto-Karjalan historioitsija mainitsi `Ruslan ja Ljudmila"`-runoelman talvisodan tutkimuksen yhteydessä. Hän nimittäin väitti, että osa "talvisodan ihmeestä" oli Pushkinin ansiota.
Väittämä kuului, että ensimmäiset venäläiset valiojoukot, jotka talvisotaan marssivat, olivat jo etukäteen tappiomielialan vallassa. He kun olivat koulussa pakosta joutuneet tutustumaan `Ruslaniin ja Ljudmilaan` ja olivat sitä mieltä, että on mahdotonta sotia sellaista kansaa vastaan joka osaa muuttaa itsensä metsän eläimiksi, lentää ilmojen halki ja herättää kuolleita henkiin."