Pispalan kirjastotalon lauteilla

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Takaisin runoilijoitten ja tarinankertojien ennakkoesittelyvalikkoon

Jäljet

Juha Siro

Nuoruudessaan Juha Siro kirjoitti paljon - pöytälaatikkoon, kuten niin moni muukin. Sitten kirjoittaminen enemmän tai vähemmän jäi, kun aika, energia ja ennen kaikkea toimeentulo eivät sitä tuntuneet sallivan, ja runoilija tulikin Tampereella tunnetuksi graafikkona, jonka käden jälkeä monet tunnetut logot kaupungissa ovat. Haave kirjoittamiseen keskittymisestä eli kuitenkin aina, ja kun Siro pääsi viisi kertaa peräkkäin palkinnoille ja voittikin kahdesti Pirkanmaan kirjoituskilpailussa, kävi Viita-akatemian ja sai jälleen yhteyden nuoruuden aikaiseen kirjoituskipinäänsä, hän voittikin jo Suomen kirjailijaliiton palkinnon vuoden 1998 parhaasta esikoisteoksesta. Tämän jälkeen hän on voittanut mm. Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnon vuosina 1999 ja 2001.

Juha Siro on "tamperelainen, joka nykyisin käy nukkumassa Kangasalla" (Hänellä on työhuone Suomen Trikoossa Tampereella). Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa kaupungin ydinkeskustassa, josta ajasta hänelle ensimmäisenä palautuu mieleen se, kun talvella tuli lunta: "Silloin pantiin sukset jalkaan ja lähdettiin heti hiihtämään Koskipuistoa kiertävälle ladulle! Hiihtomaastot olivat heti oven ulkopuolella, kaupungin keskustassa!"
Koulua hän kävi Klasussa, jonka jossakin määrin ankea kirjallisuus- ja kulttuuri-ilmapiiri muuttui kertaheitolla, kun Siron luokan suomen kielen opettajaksi tuli lehtori Jorma Kannila, tuleva Pirkanmaan kirjailijoiden puheenjohtaja. "Kaikenlainen typerä ulkolukeminen jäi, ja hän välitti meille elävän kosketuksen kirjallisuuteen ja antoi kaikenlaisia hyviä vinkkejä. Kun sitten Klasussa vielä oli sangen hyvä kirjasto, ilmapiiri lukemiselle ja kirjoittamiselle muuttui innostavaksi."

Nuoruudessaan Juha Siro ihaili erityisesti Viljo Kajavaa, joka ei kirjoittanut "Hän oli kuin tulta", vaan "Hän oli tulta." Kajavan teksti oli suoraa ja paljasta, mutta silti siinä säilyi mysteeri. Erityisesti Sirolle on jäänyt mieleen Kajavan lyhyt, mutta niin tunteikas runo: "Tule niin kuin silloin ennen - jätä esiliinasi keittiön ovenripaan." Myöhemmistä tärkeistä vaikuttajista Siro mainitsee Sirkka Turkan. "Mutta on tärkeää olla yhteydessä myös hyvin vanhojen aikojen viisauteen ja elämänkokemukseen, kuten vaikkapa tuhat vuotta vanhoihin kiinalaisten kirjoittajien teoksiin." Itse hän kokee olevansa "modernistien perillinen".

"Runoja voidaan verrata sarjakuvan ruutuihin, joissa oleellisin löytyy ei itse ruuduista, vaan niiden välisestä tyhjästä tilasta - siitä mikä ei näy. Kun runon lukee, tuo tyhjyys on se, mistä runon maagisuus ja mystisyys syntyy. Runo ei voi olla sellainen, missä kaikki on selostetty tyhjiin ja loppuun asti kerralla."