Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

J.K. Ihalainen

J. K. Ihalainen on syntynyt Tampereella, Mariankadulla, kasvanut Karjalassa Joensuussa ja Lappeenrannassa. Äidin suku on Karjalasta, isän isoisä toimi myllärinä Nokian Emäkoskella. Monien vaiheiden ja sattumien summana J. K. asuu ja työskentelee myös nokialaisen virran rannalla, Nokian Siuronkoskella.
Hän kertoo olemuksellisesti olevansa enemmän itä - kuin länsi-ihminen:
"Läntisen suomalaisen viileänoloinen laskelmallisuus ja itäisen suomalaisen sydämellinen hössöttely ja paimentaminen muodostavat jännittävän kaaren, mihin väliin hämäläinen asettuu."
Nykyisen koti - ja työseutunsa hän määrittelee suomalaisuuden sydämeksi:
"Tämän seudun identiteetti on varsin vankka, se ei ole mikään teennäinen eurooppalaisuus tai tekemällä tehty city-kulttuuri, vaan suomalainen. Turussa esimerkiksi ei oikein enää tiedä, onko Suomessa vai Ruotsissa, ja Helsingissähän palikat ovat aivan sekaisin."

Sinänsä J. K. ei kaihoa minnekään ja mitään, vaan on aito maailmankansalainen ja matkamies.
"5-vuotiaana minusta tehtiin etsintäkuulutus, kun olin lähtenyt omille seikkailuilleni, ja minut löydettiin Joensuun sillalta pienen mustalaistytön kanssa. Kai se hyvin kuvaa positiivista levottomuuttani ja uteliaisuuttani."
J. K. asui yli kymmenen vuotta aikoinaan Kööpenhaminassa:
"70-luvun Suomi oli nuorelle hyvin ankea ja vaikea paikka, kuin Leningrad, vaikka nyttemmin asiat ovat muuttuneet. Kööpenhamina ja vapaakaupunki Cristiania merkitsi mahdollisuutta luovuuteen." Kun hän palasi takaisin Suomeen asumaan, luovuuden mahdollisuus jatkui maaseudulla, missä sai käsillään tehdä asioita rempseämmän ilmapiirin mukaisesti.

J.K on julkaissut omia runo - ja tietokirjojaan jo yli 20 vuoden ajan ja seurannut aina kirjallisuutta ja runoutta.
"Runon tekeminen on prosessi, jonka kautta pääsee eroon terveesti menneestä, eikä jumiudu aiempien elämänvaiheiden kolttosiin. Prosessi seuraa koko ajan mukana. Runot syntyvät erikseen ja ajallaan, ja niiden päätyminen kirjoiksi liittyy sosiaaliseen kulttuuriin."
Nuorena J. K. luki Mannerit, Saarikosket ja Haavikot, mutta innoittui ehkä eniten rock-musiikista ja rocknrollin runoilijoista. Hän käänsi murrosiässä Ezra Poundia, Rimbaudia, Gunnar Ekelöfiä, Roy Harperia ja David Bowieta, vaikka silloin hänellä ei ollut ajatuksena julkaista mitään.
William Blakesta saatu inspiraatio on vaikuttanut hänen elämäänsä mitä voimallisimmin. Blakehan sekä kuvitti että painoi runokirjansa itse. Muuttaessaan takaisin Suomeen vuonna 1989 J. K.i hankki oman sympaattisen painokoneen, Heidelbergin, jonka äärellä hän itsekin edelleen rytmillisesti hytkyy ja tärisee. Tuo kaunis painokone on hänen ainutlaatuinen hevonensa.

Vaikka J. K. ei sinänsä liiku piireissä, hän on ollut valtavan aktiivinen ja tekemisen kautta oppinut tuntemaan valtavan joukon ihmisiä. Hänestä tuli pienkustantaja, ja hän on voinut mm. tässä ominaisuudessa auttaa monia runoilijoita, kirjailijoita ja taiteilijoita saamaan julki arvokkaita, mutta taloudellisesti haavoittuvia teoksiaan. Hän on kustantajana Palladium Kirjat ja painajana Siuronkosken Paino.
Hän vaikuttaa ehtivän joka paikkaan. Salaisuutena on se, että hän on "vieraantunut työajan ja työn käsitteistä", jotka ovat hänelle liukuvia, jolloin hän voi vetää henkeä ja toisaalta työskennellä uutterasti tilanteiden mukaan.

"Runojen suhteen minulla ei ole mitään määrättyä näkymää, vaan jutut ovat aina erilaisia. Osan inspiraatiosta saatan saada vaikkapa jonkun teknofriikin uudesta videosta tai sitten performanssista, seuraan nykytaidetta. Performanssin alue on mielenkiintoinen: se on vielä ikään kuin `huonoa sirkusta´, mutta runoilijalla on mahdollisuus astua siihen omana itsenään, joka vaikuttaa teatterin keinoilla."
Tällä hetkellä häntä puhuttelevat eniten musiikin ja runon yhdistävä Laurie Andersson, Gary Snyder ja Diana DiPrima.

Runojen lisäksi hän on julkaissut tietokirjoja, mm. "Paimentolaisten ja alkuperäiskansojen asumukset" sekä kirjan Hampun hyötykäytöstä ja perinteistä "Hamppu Suomessa - Katsaus kuituhampun viljelyyn ja valmistukseen Suomessa" (ei mikään huumekirja, kuten kaikki hampun itsepintaisesti käsittävät huumeisiin liittyvänä!).
"Runot pyörivät eri sarjassa, ja syntyvät (ajan kanssa) prosessin kautta, tietokirjat ovat enemmän `oikeaa työtä`, tutkimustyötä. Paimentolaisasumuskirjassa minua kiinnosti erilaisen asumisen mahdollisuus - asuminen pyöriessä, siirrettävissä asumuksissa - verrattuna nykyisiin, paikoillaan oleviin, neliskulmaisiin koteloihin."
"Eräs keskeisiä asioita minulle on alkuperäiskulttuurien puolustaminen ja imperialismin vastustaminen."