Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
<= Takaisin kirjailijaesittelyyn
Dialogia takertumattomuudesta
Eräänä päivänä vuonna 1981 nähdessään, kuinka uppoutunut olin pakettien paketoimiseen nälkäisille lapsille Vietnamiin, Thây Nhat Hanh kysyi minulta: ”Jos sinun pitäisi kuolla tänä iltana, olisitko valmis?” Hän sanoi, että meidän täytyy elää elämäämme niin, että vaikka me kuolisimme yhtäkkiä, meillä ei ole mitään kaduttavaa. ”Chân Không, sinun täytyy oppia elämään yhtä vapaasti kuin pilvet tai sade. Jos kuolet tänä iltana, sinun ei tulisi pelätä tai surra mitään. Sinusta tulee jotakin muuta, yhtä ihmeellistä, kuin mitä olet nyt. Mutta jos suret nykyisen muotosi menettämistä, sinä et ole vapautunut. Olla vapautunut tarkoittaa sen ymmärtämistä, ettei mikään voi estää sinua, ei edes ylittäessäsi syntymän ja kuoleman valtamerta.”
Hänen sanansa tunkeutuivat lävitseni, ja olin hiljaa monta päivää. Ei, minä en ollut valmis kuolemaan. Työni oli minun elämäni. Olin löytänyt tapoja auttaa nälkäisiä lapsia kaikista vaikeuksista huolimatta, ja olin onnellinen jälleen tietäessäni, kuinka välttää viranomaisten rajoitukset Vietnamissa. Tiesin, että joka kerran ihmisten saadessa yhden paketeistani tai jotakin muuta apua, heissä syntyi uutta toivoa samoin kuin Euroopan ja Amerikan rahoittajakummeissa. Jos kuolisin äkillisesti, niin kuka jatkaisi tätä työtä?
Mietiskelin monia tämänkaltaisia kysymyksiä seuraten sisään- ja uloshengitystä samaan aikaan. En oikeastaan yrittänyt löytää ratkaisua. Tiesin, että minussa oli kyky löytää ratkaisu, ja että jos vain olisin tarpeeksi tyyni, vastaus ilmentäisi itsensä minulle. Niinpä jatkoin hengittämistä ja hymyilyä, ja muutamaa päivää myöhemmin näin ratkaisun. Tiesin, että voisin kuolla rauhallisesti ainoastaan, jos uudelleensyntyisin niissä toisissa, jotka halusivat tehdä samaa työtä. Näin harras kaipuuni voisi jatkua senkin jälkeen, kun tämä ruumiini on poistunut. Ajattelin niitä nuoria, jotka tulivat harjoittamaan mielellisyyttä Thâyn kanssa, ja päätin kertoa heille kokemuksistani ja syvimmistä toiveistani kärsivien ihmisten auttamisessa. Opetin heille, kuinka valita lääkkeitä, kuinka paketoida paketteja, kuinka kirjoittaa henkilökohtaisia kirjeitä köyhille ja kuinka pitää ihmiset lännessä kosketuksissa vietnamilaisten ihmisten kärsimykseen. Muutamat nuoret innostuivat perustamaan omat komiteansa minun opastuksellani, ja tänä päivänä on kolmekymmentäkahdeksan komiteaa nälkäisten puolesta. Jos kuolen tänä iltana auto-onnettomuudessa tai sydänkohtaukseen, nämä kolmekymmentäkahdeksan reinkarnaatiota sallivat minun kuolla rauhassa.