Esittelyt

Pispalan kirjastotalon lauteilla

Azem Kurtic ja Mia Puutio

Bosnialainen Azem Kurtic varttui meren rannalla, vuorten ympäröimässä pikku kylässä, vihreitten varjoisten pyökkimetsien katveessa, joissa liikkui kauriita, villisikoja, jäniksiä, kettuja, karhujakin. Hänen mieleensä tulee Bosniassa olevista eläimistä ensimmäisenä "konj" (koni) eli hevonen.
Bosnian kielessä sana laulu tarkoittaa myös runoa. Bosniassa eläessään Azem ei juuri kirjojen ja kirjoittamisen kanssa ollut tekemisissä.
"Mutta joka ilta lauloimme, varsinkin talven joutohetkinä, keräännyimme jonkun kyläläisen luo iltamiin."
Kirjoittamaan Azem alkoi vankileirillä, muistiinpanoja tuosta ajasta, ja runoja hän on kirjoittanut edelleen Suomessa, pakolaisena Bosniasta.

"Saavuin Suomeen pakolaisena vuonna 1996. Vankileirimuistiinpanojen lisäksi aloin kirjoittaa runoja kipinästä, jonka sain osallistuessani parin vuoden kuluttua tulostani maahammuuttajien runoiltaan täällä Tampereella. Olin sitten myös mukana Pirkanmaan kirjallisuuden läänintaiteilijan Niina Hakalahden projektissa, jossa kokosimme maahanmuuttajien teksteistä antologian `Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille`."

Antologia alkaa Azemin runoilla, ja itse teoskin on saanut nimensä erään hänen runonsa mukaan.

Mia Puutio valmistui nuorena tyttönä vuonna 1997 Laajasalon toimittajakoulusta, jonka jälkeen hän otti freelancerinä vapaata aikaa ja tilaa, ja lähti matkaan.
"Koin ikäpolveni elävän turvattua elämää. Mikään ei nuoremmalle polvelle oikein tuntunut miltään, kun vanhemmat sukupolvet muistelivat sota-aikoja, vaikeita hetkiä. Halusin matkustaa Jugoslaviaan, rosoisempaan Itä-Eurooppaan, television tuolle puolen."
Junassa Serbiassa Mia tutustuo bosnialaiseen sikafarmariin, joka pyysi Miaa vierailulle Bosniaan. Vaikka Mian Interrail-lippu ei Bosniaa kattanut, sinne Mia meni, onnekseen. Hän sai vastaanottaa paikallisilta ihmisiltä suurta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta - ja myös suojelua, sillä olihan Mia yksin matkaava, nuori tyttö, hiukan lapsenomainenkin.

"Minua on lapsesta saakka askarruttanut ihmisen kyky olla samaan aikaan jalo ja alhainen, rakastava ja tappava."
Bosniassa hänelle puhuivat kauneudellaan maan vehreät kukkulat ja surullaan vehreyden lomassa täysin tuhotut kylät. Ensimmäisen matkan keväiset kirsikat hän tulee muistamaan iäti.

Mia on käynyt Bosniassa nyt jo monesti, ja nykyään hän laulaa myös bosnialaisia lauluja, joita on opetellut levyiltä. Azem on luvannut opettaa hänelle myös oman kylänsä maalaislauluja.

Azemille ja Mialle tuli kaksi vuotta sitten ajatus tehdä näytelmä Bosniasta. Näytelmän nimeksi tuli "Kapija - portti, kohtauspaikka". Koska kummallakaan ei ollut kokemusta käsikirjoituksen tekemisestä, näytelmän kirjoitti, kokosi ja ohjasi lopulta teatterilainen Mirka Waimer, ja siitä tuli vain osaksi Azemin ja Mian, ja se sisälsi elementtejä myös muista monikultuurisista aineksista. Teatteriryhmä Guguli esitti sitä Tampereella talvella-03. Näytelmässä oli mm. Azemin runoja. Seuraavan kerran esitys nähdään Tampereen teatterikesässä-03.
Gugulin ranskalainen jäsen Melanie Gourdon tuli esittämään myös samannimisen näyttelyn tuomista Pispalan kirjastotalon galleriaan. Guguli on tässä viitekehys/taustavoima, ja itse näyttely koostuu Azemin runoista ja Mian valokuvista Bosniasta. Näyttely on esillä galleriassa 2.4.-26.4.03. Näyttelyn kuvat ja runot löytyvät myös netistämme: Kts. "Kohtauspaikka Pispalan kirjastotalossa".

Azem Kurtic esittää runojaan ja Mia Puutio laulaa bosnialaisia lauluja Guguli-muusikoiden säestäminä paikan päällä Pispalan kirjastotalolla tiistaina 22.4. klo 18 "Pispalan kirjastotalon lauteilla"-runotapahtumasarjan tämän kevään viimeisessä osassa.