Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Seppo Lahtinen

"Isäni suku ulottuu Turun seudulle niin pitkään ajassa kuin tiedetään, ja sieltä löytyy kalastajatyyppistä meininkiä. Äitini taas on aivan toiselta puolelta Suomea, Pohjois-Savosta. Ristiriidat ovat hyvää ainesta kirjoittamiselle ja taiteelle. Pidän mm. hyvänä taustana luovuudelle sitä, että toinen isoisistäni oli kommunisti ja toinen asekätkijä", kertoo turkulainen runoilija Seppo Lahtinen.

Amerikkalainen runoilija Charles Bukowski on vaikuttanut suuresti Sepon elämään.
"Hän on takuukaveri. Hänhän kävi kaikenlaisissa arkisissa päivätöissä, ja kirjoitti `siinä sivussa` mitä hienoimpia juttuja. Hän on oma itsensä, ja hänen teoksistaan löytyy ihmisyyttä."
Nuorena Seppoa innoitti myös muu beat-kulttuuri, kuten Jack Keroucin kirjat. Ja kyllä hän Pentti Saarikoskeakin ihaili.
"Saarikoski ja Bukowski ovat molemmat kokonaisia taideteoksia, päiväkirjoja myöten: kaikessa. missä Pentti Saarikoski on ollut mukana, on se tyyppi. Siten vaikkapa Saarikosken nimi on tietty laadun kriteeri."

"Opiskelin Turun yliopistossa sosiologiaa ja filosofiaa, siis taloudellisesti äärettömän hyödyttömiä aineita. Olin kuitenkin niin innostunut Bukowskista, että halusin suomentaa Bukowskin Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten, ja tehdäkseni tästä toiveesta totta minun oli perustettava oma yritys."


" Niinpä olin [bukowskilaisittain] kesätöissä postissa, ja perustin näistä töistä saaduilla rahoilla, ilman mitään starttirahaa, oman yrityksen, kustannusliike Sammakon. Yrittämisestä en tuolloin tiennyt mitään."
"Rahaa ei juuri ollut yrityksen pyörittämiseen, mutta tuosta Bukowskin kirjasta 1997 otettu 1000 kpl:n painos on jo myyty loppuun aikoja sitten."

"Oma esikoiskirjani Hammas ilmestyi vuonna 1998 Nihil-Interitin kustantamana. Helsingin sanomat valitsi sen esikoiskirjakilpailussaan vuoden parhaaksi runoesikoiseksi."
"Vuonna 2000 pidettiin toisen runokirjani julkaisujuhlat - ilman kirjaa, kun kustantajalla ei ollutkaan varaa painaa sitä. Jyrki Vainonen oli jo ehtinyt kirjoittaa siitä (myönteisen) arvostelun MotMottia (Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja) varten, mutta nyt minusta tuntuu siltä, että on hyvä, ettei sitä julkaistukaan silloin, koska bin Ladenin terrori-iskujen jälkeen se ei kuulosta enää kovin profeetalliselta, enkä aio julkaista sitä."


Sammakon ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen sen kustannustoiminta alkoi kasvaa, kunnes murrerunoilija Heli Laaksosen runokirjojen valtava menestys Sammakon kautta on aiheuttanut suoranaisen mullistuksen Seppo Lahtisen elämässä ja Turussa. Ja saapa nyt sitten nähdä miten Riku Korhosen kaikkialla ylistetty ja Hesarin esikoisteospalkinnon juuri voittanut Kahden ja yhden yön tarinoita -romaani lisää vettä myllyyn. Seppo ei juuri ole ehtinyt itse kirjoittaa, kun sammakkolaisten oma heimo ja klaani on kasvanut, ja heistä on pidettävä kustantajana huolta.

"Seppo ottaa kaikki runoilijat ja kirjailijat ikään kuin suojiinsa". kertoo yksi Sammakon nuorista runoilijoista, Henry Lehtonen. "Hän pitää yhteisöllisyyttä tärkeänä asiana, ja me sammakkolaiset olemme paljon tekemisissä keskenämme, tunnemme kaikki toisemme, paremmin tai huonommin."
"Seppo on meille kustannustoimittaja ja markkinoija, ja hän vastaa ylipäänsä hirveän paljon henkilökohtaisesti ja yksin monista meihin liittyvistä asioista", Henry jatkaa.
Täytyy tosin muistaa että Sammakolla on oma espoolainen tiedottajakin: Sanna Salmevaara - jonka panosta ei myöskään voi väheksyä ja Sammakon toinen kustannustoimittaja Riikka Majanen vastaa kirjallisen puolen ohella myös kehutusta kirjojen ulkoasupuolesta.
Seppo itse kertoo:
"Työni on mitä antoisinta, vaikka se onkin välillä stressaavaa. Kustannustoimittajalle raskaimpia hetkiä ovat sellaiset, kun tuntee ja tietää kirjailijan kyvyt ja saa hänen kanssaan valmiiksi pitkän, pitkän prosessin seurauksena erinomaisen teoksen, ja palautteena on jonkun näkyvän kriitikon viiden minuutin kestävä pauhaava valitus ja tyrmäys, joka vie teokselta paljon mahdollisuuksia pois. Sellaisiakin halvaannuttavia hetkiä on."

Sammkkoon ja Seppoon on varmasti vaikuttanut myös Turun elävän esiintymisen ja aidon kulttuurin perintö sekä 60-luvun underground.
"Markku Into on ollut mukana alusta saakka ja tehnyt käännöksiä, ja hänestä on tullut hyvä kaverinikin. Hän siirtyi myös julkaisemaan omia teoksiaan Sammakolle."
"Kun asiaa mietittiin, hän kertoi, ettei kustantaja ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään muutoksia hänen teksteihinsä yhtä puolipisteen pilkuksi muuttamista lukuun ottamatta. Sanoin, että jos hän tulee Sammakolle, tältä osin asiat muuttuvat, koska kirjat ovat myös kustantajan ja tekijän yhteistyön tulosta. Hän oli valmis siihen eikä alkanut jurnuttaa: `Mikä tuo nuori kloppi kuvittelee olevansa...` (Seppo Lahtinen on kokeneen tuntuiseksi ja aikaan saavaksi organisaattoriksi hämmästyttävän nuori).
"Markku Innon Sammakon kautta kustannetusta kirjasta Hyvä yö tulikin mielestäni 70-luvulla julkaistuun Tänään kotona -kokoelmaklassikkoon verrattavissa oleva huipputeos."
Seppo on suomentanut Sammakolle monia teoksia, ja Bukowskiakin on ilmestynyt lisää.
"Haluaisin julkaista myös hänen romaaniinsa Siinä sivussa , ja yritimme ostaa WSOY:ltä siihen oikeudet, mutta he eivät suostuneet myymään niitä. Pidän tuota teosta Bukowskin parhaana. No, hyvä uutinen on se, että he julkaisevat sen uudelleen Loisto-sarjassa."

Sammakon nettivu aukeaa lauseeseen "Anna räpylän koskettaa". Kustannusliikkeen yllä leijuu jollakin tapaa selittämättömän riemukas tunnelma, eikä sen suosiota ihmettele. Seppo Lahtinen on innostavan puuhakas järjestelijä ja moottori, jolla on totta kai ollut tarvittavan hyvää onneakin matkassa.


Sammakolla on nykyisin Turun keskustassa, entisessä kenkätehtaassa, viehättävässä espanjalaistyylisessä kivitalossa, oma kirjakauppakin, jossa väkeä vierailee tiheään. Seinille on laitettu kaikkien Sammakko-perheen runoiljoitten ja kirjailijoitten valokuvia, ja kaupasta saa Sammakon kirjojen kisäksi kaikenlaista muutakin hyvää kirjallisuutta - sekä tietenkin jos jonkinmoista Bukowski-rekvisiittaa.


Kauppa on rennon ja miellyttävän tuntuinen.
"Täällä on hauskaa varasto-tunnelmaa", Seppo naureksii.
Ja kauppa on kauttaaltaan maalattu - tietenkin vihreäksi:
"Rastat ovat pitäneet väristä. Sanovat, että täällä on melkein kuin Jamaikalla."

Sammakko loikkii Turussa pontevasti ja yllättävästi. Runoilija Henry Lehtonen kertoo kerran tomaattimurskapurkkeja käsissään ruokakaupassa ollessaan yhtäkkiä törmänneensä Sammakko-Seppoon, joka oli alkanut puhua hyllyjen takaa:
"Oletko kuullut afrikkalaisten alkuasukkaiden torvien välisestä kommunikaatiosta? Soitellaan myöhemmin."
Sammkko oli jälleen ottanut loikan, uuteen yllätykseen.




© Pispalan Tietotupa / Jussi Rovio - Viimeksi muokattu: 07.04.2005 15:03:00.