Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Risto Rasa

Runoilija Risto Rasan punaisen pirtin olohuoneen pöydällä Somerolla lepäävät siisteiksi pinoiksi aseteltuina tämän vuoden Runeberg-palkintoehdokkaat, joita Risto käy läpi huolellisesti ja perusteellisesti päivätöittensä ohessa. Teoksiin tutustuminen on totta kai innostavaa, mutta tällaiseen kirjamäärään paneutuminen ja valinnan tekemisen vastuu ovat myös velvoite, jonka arvostettu kirjailija joutuu aika ajoin suorittamaan.

Risto tunnetaan luonnonlyyrikkona. Hän on kotoisin Vaasasta, (myös tunnetun runoilijan Leif Färdingin koulutoveri) ja meren ranta on hänen sielunmaisemaansa ja osin myös Mäntyharjyn järvi-Suomen maisemat.
"Vanhempani ovat kotoisin Lappeenrannasta, isäni suku Lappeenrannan läheltä Lemiltä, joka on tunnettu taitavista rakennusmiehistään, joita minunkin esi-isissäni oli. Vanhempani eivät ymmärtäneet merestä Vaasan ympärillä mitään, ja lähdimme aina kuukauden `teollisuuslomalle` järvi-Suomeen, Mäntyharjulle, täysihoitolaan ja myöhemmin vuokramökkiin."
"Itselleni hyvin tärkeää meren rannalla oli murrosikäisenä lintuharrastus. Lintujen syys- ja kevätmuuttoa oli pakko päästä seuraamaan. Postibussilla kuljin saaristoon, Raippaluotoon. Lintuharrastukseni ei ollut mitään bongausta ja latinalaisten nimien muistiin merkitsemistä, vaan olin luonnossa kulkija ja luonnon seuraaja."
"Vanhempani mukautuivat ympäröivään tylsään yleiskieleen eivätkä puhuneet karjalan murretta. Voi olla, että karjalaisuuden perintönä en kuitenkaan ole pohjalaisen vakava, vaan vilkas."

Nuorena Risto harrasti maalaamista ja kävi kesäisin taidekursseilla. Kuvataiteen lisäksi hän rakasti lukemista ja kirjasto oli hänen toinen olohuoneensa. Kaikenlaisten klassisten nuortenkirjojen, kuten Pertsa ja Kilu, jälkeen alkoi kasvaa kiinnostus runoilmaisua kohtaan. Luettuaan Prita Polttilan suomentaman Henry Parland -valikoiman Hamlet sanoi sen kauniimmin ja Jarno Pennasen Rivit hän oivalsi, että `niinkin voi panna sanoja peräkkäin`. Maalaaminen jäi, ja syntyi into kirjoittaa.

Sitten koulujen jälkeen nuoruudenystävä tuli sanomaan:
"Sä olet aina kirjastossa. Tiedätkö, että Tampereen yliopistossa voi opiskella sellaista ainetta kuin kirjastotiede ja informatiikka?"
Ystävä jopa houkutteli Riston pääsykoematkalle junalla Tampereelle - mutta jäikin itse junaan Helsinkiin saakka ja lähti interrail-junamatkalle Eurooppaan. Risto meni pääsykokeisiin ja on nyt kirjastonhoitaja - sekä tunnettu runoilija. Hän on julkaissut kuusi kokoelmaa sekä kahteen otteeseen kootut runot.
Ensimmäisen kerran Risto yritti runojaan läpi kaverin kanssa paikallisen Vaasa -lehden nuorten kulttuurisivuille vastauksella "Ihan kivoja, eivät kiinnosta". Sitten hän lähetti niitä pohjoisen räväkkään kulttuurilehteen Kaltioon, josta vastauksena oli "Liian kesyjä". Sitten hän lähetti niitä Parnassoon, jonka päätoimittajana oli tuolloin Tuomas Anhava ja toimitussihteerinä Jarkko Laine.
"Nekin tulivat takaisin, mutta ne kiinnostivat Jarkko Lainetta niin paljon, että hän ilmoitti: `Enemmänkin voisi lukea`, toisin sanoen hän siis tarjoutui ´ateljeekriitikoksi`. Loppujen lopuksi runojani julkaistiin Parnassossa 22 kappaletta, mikä oli hieno juttu. Tajusin jälkeenpäin olleeni laskelmoiva lähettäessäni aluksi sinne runoja, joiden arvelin heitä miellyttävän."

"Parnassoon menevien runojeni oikovedoksia oli sitten kerran jäänyt Jarkko Laineelta Otavan pöydälle, josta Hannu Mäkelä huomasi ne, otti yhteyttä ja halusi lukea runojani enemmänkin. Niin hänestä ja sitten Tuomas Anhavastakin tuli ateljeekriitikkojani ja teoksiani alettiin julkaista Otavassa. Anhava oli puristi ja hengenheimolaiseni, tiivistäjä. Joskus syntyi hauskoja tilanteita, kun hän halusi vielä tiivistää tekstiä, ja Hannu oli sitä mieltä, että Anhava haluaa tiivistää liikaa."
"Anhavan ja Mäkelän vaikutuksesta tekstit kuitenkin muuttuivat hyvin vähän. Anhavan ohjeet olivat hyvin hienovaraisia, lähinnä sanamuotoja koskevia. Hänellä oli absoluuttinen kielikorva."
"Runon on oltava sekä ääneen luettuna että silmäiltynä, äänenä ja kuvana, yksi yhteen, yhteneväisiä kokemuksia. Visuaalisuus paperilla, `pienetkin` yksityiskohdat, ovat tärkeitä. Runossa sanat eivät saa puuroutua ja kolista yhteen."
Risto on saanut vaikutteita japanilaisista haiku- ja tankarunoista sekä klassisesta kiinalaisesta runoudesta. Hän mainitsee erityisenä innoittajanaan Kobayashi Issan, jonka runoja hän luki Veikko Polameren Kevään kuolleet lehdet - kokoelmasta sekä R.H. Blythin neliosaisesta englanninkielisestä Haiku-antologiasta.
"Ja ensimmäinen ostamani runokirja oli Pertti Niemisen kokoama ja suomentama Jadepuu : Kiinan runoutta II. Arvostan Niemistä paljon, myös hänen elämäntyylinsä vuoksi."
"Kukaan ei nyhjäise tyhjästä", Risto painottaa, ja luettelee kotimaisina innoittajinaan Niilo Rauhalan, Juhani Tikkasen ja Kalevi Lappalaisen.

Ristolla on aina riittänyt aikaa tehdä runojaan ja toimiaan huolella.
"Johtotähtenäni on ollut, että asioita voi tehdä levollisesti. Runouttani olen aina luonut hartaasti ja niin hyvin kuin olen osannut. Kustantaja ei ole julkaisutahtia pyrkinyt kiirehtimään, mitä nyt Hannulta väliin tuli niitä kirjelappusia Olisi kiva taas lukea uutta."

Risto esittelee Someron kirjaston kuriositeettia: klassikkokirjallisuutta esperantoksi.

"Olin vapaana kirjoittajana jonkin vuoden. Kaipasin säännöllistä, arkista ja konkreettista tekemistä - minulle ei sovi liiallinen omien ajatusten kanssa askartelu. En ole mikään introvertti ihminen, pidän ihmisistä ja heidän kanssaan olemisesta. Niinpä muutimme 13 vuotta sitten kirjastonhoitaja-vaimoni kanssa Somerolle, vanhan Lounais-Hämeen pussinperälle, kunnallisen kirjaston kirjastonhoitajiksi."

"Aluksi meidän pelättiin täällä olevan joitakin `viherhörhöjä`. Tämähän on Suomen suurin maatalouspitäjä. Olemme kuitenkin kotiutuneet tänne hyvin, ostaneet oman rintamamiestalon, ja viihdymme hyvin mielekkään työn parissa. Puoli pitäjää tuntee meidät, ja joskus kaupassakin ihmiset tulevat pyytelemään anteeksi, että lainakirja on myöhässä".
Paikkakunnalla ei lueta juurikaan Aamulehteä, vaan suurista lehdistä yleensä joko Turun Sanomia tai Helsingin Sanomia. Rasoille tulee kuitenkin Aamulehti.
" Meillä on toinen jalka Tampereella. Kun pienen paikan elämänmeno alkaa ahdistaa, lähdemme kaupunkiin tuulettumaan, meillä on siis tavallaan kesämökkinä kaupunkiasunto."
"Vaikka minut tunnetaan luonnonlyyrikkona, niin luulenpa, että jos minun pitäisi valita, menisinkö luontoon ja metsiin ilman kirjoja vai kaupungin asfalttiviidakkoon kirjojen kanssa, valitsisin varmasti jälkimmäisen vaihtoehdon."

Somerolle on kolme vuotta sitten valmistunut uusi, hieno kirjasto, joka hallitsee Riston elämää tällä hetkellä täysin. Kirjastoa Riston kanssa ihastellessa ei voikaan päätyä mihinkään muuhun kokemukseen, kuin että Someron kirjasto on nyt sitä runoutta, mitä Risto tällä hetkellä elää.