Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
Risto Lindroos
Runoilija Risto Lindroos on kotoisin Pohjois-Hämeestä, Kurun Luoteenkylästä.
Hän varttui siellä sodanjälkeisessä maalaismiljöössä 50- ja 60-luvulla hyväsydämisen
isoäitinsä hoivissa, kävi kansa- ja kansalaiskoulun. Hiihdon ja pesäpallon kaltaiset
urheiluharrastukset olivat tuon ajan hengen mukaisia, ja Risto kuului sekä Kurun
Ryhti - että Luoteen Visa -urheiluseuroihin. Urheilukilpailujen lisäksi kouluissa
järjestettiin kirjoituskilpailuita.
Risto luki Linnaa, Veijo Merta, Hannu Salamaa ja myöhemmin Haanpäätäkin.
Väinö Linnan kirjat herättivät kouluissa noina aikoina paljon keskustelua.
Kirjoittamaan Risto ehti myös kirjeenvaihtotovereille, "tyttölapsille", ja
"sai yleensä kyllä vastauksen".
Töihin Risto meni 15-vuotiaana, ensin tiilitehtaalle ja sitten sahalle.
Vuonna 1967 hän muutti Tampereelle.
"Pääsin töihin tsuppariksi erääseen moottorikorjaamoon, ja sain förskottia, jotta
saatoin suorittaa ajokorttitutkinnon voidakseni ajaa yhtiön autoja. 70-luvun
alussa meni työväenopiston kirjoittajapiiriin, jota tuolloin veti Kullervo Järvinen,
myöhemmin Väinö Kirstinä ja Orvokki Autio. Kullervo Järviseltä opin yhden kaikkein
tärkeimmän asian kirjoittamisessa, tekstin tiivistämisen: tekstistä oli karsittava
kaikki epäolennainen."
70-luvulla Risto Lindroos piti päiväkirjaa, joihin ajan kuvan lisäksi tallentui
hänen silloisten asuinolosuhteittensa huonous Tampereen Koivistonkylässä,
johon ankeuteen kirjoittaminen mm. toi lohtua. Hän lähetti tuolloin kokoelman
päiväkirjoistaan useallekin kustantajalle, mutta ei saanut teostaan julkaistua.
Vuonna 1982 hän siirtyi töihin kaupungin kadunlakaisijaksi, josta työstä hänet 90-luvun
laman yhteydessä vuonna 1991 lomautettiin. Sen jälkeen hän on ollut töissä
päiväkodissa, museossa, puusepänvertaassa sekä seurakunnan kiinteistön vahtimestarina.
Kirjoittamisen kannalta yksi kulminaatiopiste Risto Lindroosin elämässä oli
vierailu natsien keskitysleirillä Auswichissa vuonna 1982 muiden nekalalaisten
kanssa (Hän oli muuttanut Nekalaan 1978).
"Kuoleman, polttouhrien ja erityisesti kaasutettujen lasten kohtalo oli koskettavaa
ja järkyttävää. Tästä kokemuksesta käsin alkoi syntyä runokokoelmani
Sodannälkäinen maisema, jonka viimein kustannusyhtiö LIKE julkaisi vuonna 1996."
Risto kiittelee vuolaasti LIKEn kustannustoimittaja Arto Leivoa, joka mahdollisti
tämän kirjan syntymisen. Vuonna 2000 Lindroosilta ilmestyi toinen runokokoelma,
Runoilijapoika.
"Kunnianhimoisena haaveenani olisi julkaista myös sodanvastainen valokuviin
perustuva teos. Maailmassa on tapahtunut niin paljon mielettömyyksiä:
natsi-Saksassa, itänaapurissakin, Persian lahden sodassa, uskontojenkin varjolla."
Tällä hetkellä päällimmäisenä julkaistavaksi on tyrkyllä kuitenkin Kootut runot.
Risto kirjoittaa myös huvinäytelmää menneestä Tampereesta. Hän on asunut
aikanaan myös Amurissa.
"Vaikka aiemmin elämä oli köyhää ja niukkaa, siinä oli paljon toisenlaista
runsautta. Amurissakin ja Tampereella ylipäänsä oli omanlaisiansa yleisiä
saunoja miltei joka kadun nurkassa. Perheet olivat suurilapsisia, Taivalkoskella
oli jopa perhe, jossa oli 24 lasta, eräällä kansanedustajalla oli 18 lasta."
Risto on jossakin vaiheessa kirjoittanut myös ahkerasti yleisön osastolle,
näin jälkeen päin katsoen joskus ehkä turhan päitenkin. Mielipiteistä on
seurannut hankaluuksiakin.
"Yleensä halusin kiinnittää huomiota työsuojelun epäkohtiin, ja pidän sitä
edelleenkin tärkeänä asiana."
