Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
Riimu
Silti sana runo ei vastaa suomalaisen itäihmisen hengen kaipuuseen
niin kuin laulu, ja siksi on ihanaa löytää sana riimu laulun
ja runon, idän ja lännen, hengen ja materian väliseksi
yhdyssillaksi. Seuraavat riimut ovat Reijo Taipaleen laulusta Vanha riimu
(sanat Kullervo):
Vain vanha riimu on nyt tallissain,
ja nurkkaan jäänyt satula on vain.
Kysyt, miksi olen onneton
-vastaan sulle: "Polle poissa on".
Laulu synnyttää riimun/riimut (=runon), hengestä tulee
materiaa, mutta ei niin materialistista kuin ainakin nykykäsityksellä
sanasta runo. Runon salaisuus säilyy.
Edellä siteeratussa laulussa sana riimu tarkoittaa kaikkia niitä
valjaita ja rensseleitä, joita hevosen ylle asetetaan. Pohjoisessa
niitä kutsutaan myös neuvoiksi (Huomaa: ajoneuvo). Ja kun hevosta
ohjastetaan, pohjoisessa sille annetaan apuja. Ilman neuvoja ja apuja
mistään ei tule mitään.
Neuvot ovat siis riimuja. Hevonen on varustettava neuvoilla, toisin sanoen runoilla, siis sanoilla, siis neuvoilla. Mutta sanat eivät yksin riitä tai ne jäävät kuolleiksi, teksti jää kuolleeksi, mikäli kukaan elävä ei ole antamassa apuja, mikäli kukaan elävä ei ole ohjaamassa riimuja, mikäli Isoisä ei ole käyttämässä sanaa. Runo ei ole kuollut kirjain, vaan elävä kokemus. Väärät riimut eivät sovi hevoselle lainkaan tai suistavat sen tieltä, mutta ilman apujakaan, elävää sanaa, hevonen ei pärjää.
Hyvät neuvot ja avut ovat tarpeen.
Näin kertoo Isoisä.