Esittelyt

Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Olli Heikkonen

"Kukaan esivanhemmistani ei ole ollut runoilija, joten siinä mielessä olen särkenyt ketjun."
Olli Heikkonen on syntynyt Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella, vaikka on kyllä perheensä kanssa asunut muuallakin Itä-Suomessa.
"Olen maaseudun elvyttämisen kannattaja, maaseudun ei pitäisi tyhjentyä. Itse tosin muutin Helsinkiin jo yli 10 vuotta sitten."
"Ensimmäisen puolen vuoden ajan ällistelin Helsingin nopeutta ja rauhattomuutta. Metrossa ja paikallisjunissa tylsät naamat istuivat vastakkain. Ajattelin silloin, ettei tämä ole minun paikkani, mutta pikku hiljaa aloin kiintyä tähän kaupunkiin ja nyt viihdyn täällä erinomaisesti. Missään en ole asunut niin pitkään kuin täällä."
Helsinkiin tultuaan Olli alkoi myös opiskella kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.

"Ensimmäiset runoni kirjoitin 8-vuotiaana. Varhaisteininä tein biisien sanoituksia. Aikuistuttuani aloin kirjoittaa runoja tavoitteellisemmin."
"Nuoruuteni innoittajista haluan mainita Timo K. Mukan. Kun luin hänen teoksiaan, tajusin, että jotakin tällaista minäkin haluaisin kirjoittaa ja että kaunokirjallisuus on hieno asia. Myös Saarikoski on ollut tärkeä vaikuttaja."
Vuonna 1999 Olli osallistui Suomen Kulttuurirahaston suureen runokilpailuun ja oli yksi voittaneista, joiden runoja julkaistiin antologiassa Kivi keskellä toria. Tammen kustannuspäällikkö Silja Hiidenheimo oli kilpailuraadin jäsen, joten yhteys kustantamoon syntyi kivuttomasti. Ollin ensimmäinen runokokoelma, Jakutian aurinko, tuli ulos heti seuraavana vuonna.

Olli on viime vuosien aikana tehnyt kaksi jännittävää retkeä Karjalaan.
"Viime vuonna minut pyydettiin mukaan ruotsalaiseen dokumenttiin yhdessä kahden muun runoilijan, Helena Sinervon ja Merja Virolaisen kanssa. Vierailimme mm. Viipurissa ja kuljimme ylös Laatokan rantaa. Karjalassa oli hienoa käydä."
"Tämä ensimmäinen matka innoitti meitä matkustamaan vielä edemmäs. Tämän vuoden syyskuussa osallistuimme runoseminaariin Petroskoissa. Reissumme kesti kaksi viikkoa, joten meillä oli aikaa tutustua myös Vienaan. Siellä luonto on kaunis ja tutunomainen, ja karjalaiskylissä on oma henkensä."

"Suomen puolella karjalaisuus on sulautunut valtakulttuuriin, Vienassa karjalaa puhuivat vain vanhat mummot keskenään, keski-ikäiset puhuivat venäjää. Kun nämä vanhukset kuolevat, karjalaisuus kuolee Karjalasta."
"Itse huomasin muutama vuosi sitten Joensuussa vieraillessani, että oleminen siellä oli luontevaa, välitöntä. Puhetta tuli helposti."

Vain jokin aika sitten, syksyllä 2003, ilmestyi Ollin toinen runokokoelma, Kuinka maa muuttui musiikiksi.
"Runoilijantieni on sisältänyt toisaalta masennuksen, toisaalta innostuksen hetkiä. Tulevaisuudelta toivon enemmän aikaa ja tilaa keskittyä runouteeni."
"Tähän mennessä olen selvinnyt julkisuudesta ihan hyvin, mutta aina välillä tarvitsen yksityisyyttä. Viihdyn hyvin itseni kanssa."