Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Mika Terho

Mika Terho on kotoisin Uudestakaupungista, "suhteellisen tyypillisestä pikkukaupungista, jossa hyvinä puolina ovat sen turvallisuus, idyllisyys ja etenkin kesäinen kauneus ja huonoina se, että kaikki tuntevat toisensa".
"Isäni suvun juuret ovat täysin eteläisestä Varsinais-Suomesta. Vaikka isovanhempani olivat maanviljelijöitä, olen henkisenä perintönä Uudestakaupungista saanut mereen liittyvän kalastuskulttuurin, meri kuuluu elämäni sisältöön."
"Meillä oli merellä saaressa mökki, jonne moottoriveneellä aina menimme. Pappani eli isoisäni kautta opin silakoiden ja taimenten kalastuksen verkoilla, ja isäni opetti minut viiden-kuuden vanhana heittämään uistinta virvelillä. Lapsena ja erityisesti nuorena meri oli minulle hyvin läheinen. Meren kautta voi suhteuttaa oman paikkansa ja pienuutensa."

Kirjoittamaan Mika alkoi 13-14 vuoden ikäisenä.
"Monet pojat pätivät urheilun, kitaransoiton kautta, olivat hyviä mopoissa ja autoissa, minä en. Koska olin ainut lapsi ja aika yksinäinen, oli luonnollista, että aloin kirjoitella. Lähettelin jo teini-ikäisenä mietelmiä ja aforismeja Vakka-Suomen Sanomiin, Uudenkaupungin Sanomiin."
"Kirjoittamisen myötä lukeminenkin lisääntyi, mutta vasta 17-18-vuotiaana aloin aktiivisesti lukea toisten teoksia. Muistan Herman Hessen Arosuden tehneen tuolloin minuun vaikutuksen, kotimaisista Rosa Liksomin kokoelmien."
"Kun sain lukiossa ehdot matematiikassa ja ruotsissa, jätin lukion kesken ja lähdin 18-vuotiaana Oriveden opistoon opiskelemaan kirjoittamista. Risto Ahti opetti meille siellä runoutta ja Juhani Syrjä proosaa. Opisto oli sangen vapaamuotoinen opiskelupaikka, mutta olin kyllä ahkera kaikissa kirjallisissa tehtävissä. Siellä oli paljon sosiaalista kanssakäymistä ja nuorten liikehdintää Oriveden [pienimuotoisessa] yöelämässä."


Mika lukee teoksiaan.

Oriveden ajan jälkeen Mika ehti olla mm. töissä mielisairaalassa, ja lähti 1994 opiskelemaan Harjavallan sosiaali - ja terveydenhoito-oppilaitokseen mielenterveydenhoitajaksi, joksi sitten valmistuikin.
"Niitä töitä en kuitenkaan ole sen kummemmin tehnyt, vaan olin tuon ajan jälkeen mm. työllistettynä kansanopistossa kirjoittamisen opettajana."

1997 Mika lähti Turkuun kirjallisuutta opiskelemaan. Hän pääsi yliopistoon kaksinkertaisen pääsykokeen kautta, koska ensin piti päästä varsinaisiin pääsykokeisiin, kun hänellä ei ollut ylioppilastutkintoa.

"Opiskelut ovat olleet antoisaa aikaa, ja on saanut tutustua suureen määrään mielenkiintoista kirjallisuutta. Opiskelusta yliopistossa on myös ollut minulle hyötyä kielellisesti. Nyt olen ollut sisällä jo sen verran kauan, että ainoa motivaationi tällä hetkellä on vain saada alemman kandin tutkinnon paperit ulos ja päästä pois sieltä, astua uuteen vaiheeseen."

"1992 turkulainen pienkustantaja Pikku-idis järjesti valtakunnallisen kirjoituskilpailun "Parhaat rakkauskirjeet", ja Mika osallistui siihen. Hän sai omasta kirjoituksestaan kunniamaininnan, ja hänen tekstinsä julkaistiin kilpailusta kootussa antologiassa. Kun Mika tapasi kustantaja Jari Tammen antologian julkistamistilaisuudessa, hän tarjosi muitakin tekstejään tälle näytille. Tammi perehtyi niihin ja viestitti Mikalle: "Kyllä näistä kokoelma syntyy". Pikku-idis julkaisi lopulta 90-luvulla Mikalta yhteensä peräti neljä teosta.
Turussa on tällä hetkellä ainakin kolme vireätä ja huomiota herättävää pienkustantajaa: Savukeidas, Enostone ja Sammakko (joista Sammakko on kenties pian "keskisuuri"). Kun Jari Tammi asetti Pikku-idiksen telakalle, Mikan kaksi seuraavaa kirjaa julkaistiin Sammakon kautta: 90-luvun kuvat sekä Intohimon hullu huhtikuu. Runoja miehestä ja naisesta (yhdessä Marjo Isopahkalan kanssa). Uusin runokoelma, Alastomana, tuli ulos juuri vastikään Enostonen kautta.

Mikasta on mainittava myös hänen tarpeensa matkustaa maailmalla ja tutustua uusiin kulttuureihin. Matkustaminen alkoi jo Oriveden jälkeen kibbutsi-matkalla Israeliin. Hän viettää valitsemallaan seudulla yleensä ainakin kuukauden mittaisen ajan, jotta voisi aidosti ammentaa ko. ympäristöstä.
Oppimiansa viisauksia Mika valaisee sananlaskuilla:
"Kun asiat muuttuvat ja totuudet vaihtuvat, on ainakin yksi asia, joka jää aina tallelle, äitini äitiä lainaten: `Tallella ikä eletty`."
"Muita viisauksia ovat tavanomaisen kuuloiset `Päivä kerrallaan` ja `Hiljaa hyvä tulee`. Kirjoittamisen ja muunkin suhteen olisi hyvä, että pystyisi tekemään asioita omaan, rauhalliseen tahtiinsa. En halua mennä mukaan siihen hullunmyllyyn yhteiskunnassa, mitä meihin itsemme ulkopuolelta syötetään."


Mikan kirjojen julkaiseminen alkoi tavallaan rakkauskirjeistä. Mika taitaa olla romantikko?
"Mitä tuohon kirjoituskilpailuun tulee, olen varmasti romanttinenkin, mutta halusin myös koettaa, osaanko kirjoittaa rakastavasti tuntemattomalle."
Uusimman Alastomana-runokokoelmansa takasivuilla hän ilmoittaa haaveekseen perheen perustamisen. Taiteilijoilla ja runoilijoilla voi usein olla niin monimutkaisia tarpeita ja haaveita, että tällainen toive on miellyttävän raikkaan, vaatimattoman, yksinkertaisen ja rehellisen tuntuinen.
"Niin, eihän perheen perustamisen ajatuksessa ole ainakaan mitään hävettävää."



Mika Terhon teokset.

© Pispalan Tietotupa / Jussi Rovio - Viimeksi muokattu: 07.04.2005 15:02:42.