Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Katariina Vuorinen

Katariina Vuorinen on kotoisin Janakkalan Turengista, Hämeelinnan läheltä. Jo useita vuosia Tampere on ollut hänelle sopivan kokoinen ja kotoisakin opiskelukaupunki, ja sieltä on hyvät yhteydet niin Etelä- kuin Keski-Suomeenkin ja miksei myös maailmalle.

"Tulin Tampereelle opiskelemaan ammattikorkeakoulussa mediatuotantoa sekä samaan aikaan harrastuksena yliopistossa kirjallisuustiedettä. Olin kuitenkin aina tiennyt hankkivani myös akateemisen koulutuksen, ja yliopistosta tulikin pääopiskelupaikkani."
"Valmistuin viime keväänä, mutta työmahdollisuudet kirjallisuustiedettä opiskelleille ovat aika minimaaliset, ja taloudellisen tilanteen heikkous koskettaa arjessa konkreettisesti. Minun liene vielä jatko-opiskeltava opettajaksi tai esimerkiksi kirjastonhoitajaksi."

Katariina on lukenut ja kirjoittanut koko ikänsä. Hän luettelee nuoruutensa innoittajista mm. Edith Södergranin, Pablo Nerudan, Eeva-Liisa Mannerin, Arto Mellerin ja Sirkka Turkan. Jo nuorena tyttönä hän kävi monilla eri kirjoittajakursseilla "laajentamassa kirjoittamistaan".
"Kirjoittaminen on minulle luontainen ilmaisutapa, sisäinen vaatimus, ja olen hyvin perfektionistinen ajatuksen ja ilmaisun tarkkuuden sekä rytmin ja soinnin suhteen."
Ennen Tampereelle tuloa Katariinan maailma avartui jo melkoisesti, kun hän muutti Orivedelle ja kävi Oriveden opistossa vuoden mittaisen sanataiteen linjan:
"Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin todella tilaa kirjoittamiselleni ja sain keskittyä siihen täysin."

Jossakin vaiheessa Katariina alkoi löytää rytmin, joka oli hänen omaansa. Kertyi runoja, joista hän joitakin lähetti Suomen Kulttuurirahaston suureen runokilpailuun 1999 ja oli yksi voittaneista, joiden runoja julkaistiin antologiassa Kivi keskellä toria. Tämän jälkeen Tammi otti häneen yhteyttä ja pyysi saada julkaista Katariinan runoista kokoelman, joka tuli ulos 2001, Edith suuteli minua unessa.
Katariina kertoo olevansa pääpiirteittäin tyytyväinen kirjaansa. Ensi vuoden syksyllä tulee seuraava kokoelma, jonka parissa Katariina parhaillaan kuumeisesti viettää aikaansa. Hän aikoo laajentaa kirjoittamistaan proosaan.
"Koen löytäneeni oman ilmaisuni jo varsin nuorena, mutta eihän se siihen jää, vaan sitä ilmaisua haastaa ja kehittää koko ajan. Mutta ymmärsin oman ääneni, rytmin, soinnin ja niiden voiman ja itsenäisyyden ensimmäisen kerran jo varhaisessa teini-iässä. Kirjoittajakilpailuihin osallistuin paljonkin vuosien varrella; ensimmäinen tärkeämpi palkitseminen oli Ylen Maailman matkassa -kilpailussa v. 1992. Kilpailusta tehtiin antologia ja tv-ohjelma, ja jo silloin tapahtui ensimmäinen yhteydenotto kustantajan taholta."

Taloudellinen tulevaisuus ja työpaikka pohdiskeluttaa, mutta Katariina on kirjoittamisen suhteen niin kunnianhimoinen, ettei mielellään haluaisi ryhtyä suoltamaan tekstiä vain rahan vuoksi. Nähtäväksi jää, millaisen suhteen hän löytää lyriikan ja arjen välille.
Avaruutta ovat maailmaan opiskeluvuosien aikana tuoneet myös matkat maailmalla. Hän on matkustanut Afrikassa ja tehnyt pari kuukautta tallitöitä Floridassa, opiskellut Espanjan Oviedon yliopistossa yhden lukukauden ja kierrellyt muun muassa Espanjassa ja Portugalissa.
"Olen nollabudjetilla seikkailun mestari. Pidän yhteyttä ystäviini eri maissa ja kaipaan koko ajan matkalle, liike ja muutos ovat niin elämän kuin kirjoittamisenkin generaattoreita."
"Hevoset ja ratsastaminen ovat olleet minulle tärkeitä jo kohta parikymmentä vuotta. Suhde eläimiin ja luontoon on tarjonnut hienoja, hiljaisia, kuulaita elämyksiä.. Hevonen on sieluneläimeni. Eläimen kanssa toimiminen vaatii kuuntelua, vaistoa ja avoimuutta, ja luottava yhteisymmärrys on palkinnoista suurin. Ratsastan siis aina kun siihen vain on taloudellisia edellytyksiä, tulevaisuudessa pääsen toivottavasti taas säännöllisesti elementtiini."