Pispalan kirjastotalon lauteilla

Talvi 2003

Takaisin runolauteille

Etusivu

Ohjelma

Kaksi varpusta muistelee

Lauteet

Runo on salaisuus

Riimu

Laulu

Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.

Jukka Koskelainen

Jukka Koskelaisen molempien vanhempien suku on rajantakaisesta Karjalasta, isän puolelta hänellä on viipurilaiset kaupunkijuuret.
"Minua kiehtoo entisajan Viipurin kansainvälisyys: nelikielisyys pienine juutalaisine yhteisöineenkin. Myös arkkitehtuurisesti Viipuri on hieno paikka. Kun vierailin vuonna 1983 Karjalan kannaksella, minuun tuli Viipurissa selittämätön olo: maisema tuntui omalta, ja tunsin olevani peräisin siitä luonnosta ja kulttuurimaisemasta. Perheeni siirtolaisuuden myötä tunsin ikään kuin menettäneeni jonkin jäsenen kehostani."
Jukan isä oli 12-vuotiaana lähtenyt evakkoon Viipurista perheensä kanssa ja asunut mm. Pispalassa. Isovanhemmat olivat olleet tehdastyöläisiä, jotka asettuivat lopulta asumaan nykyisen Suomen Lappeenrantaan.
"Isäni isä oli oikea karjalainen stereotyyppi, vilkas ja väänsi koko ajan vitsejä."

Jukka varttui Itä-Helsingissä, Puotilassa, ja asuu nykyäänkin siellä, Roihuvuoressa.
"Ne eivät ole tyypillisiä lähiöalueita, siellä on puistoa, meri, kanava. Koen ympäristön omakseni."
Itä-Helsingissä on aina myös ollut määrättyä kovuuden tuntua.
"60-luvun työläiskaupunginosahan se oli, ja kyllä siellä saattoi tappeluihin joutua haluamattaan. Vartiokylän oppikoulusta ei varmaankaan kasvanut eliittiväkeä, ketään `kansakunnan kaapin päällä seisomaan`."

"Enemmän lukemaan aloitin suhteellisen myöhään, 17-18 vuoden ikäisenä. Kotona oli paljon kirjoja, ja isä oli lukenut paljon. Luin aluksi samoja kirjoja, kuten monet muutkin: Hesseä, Vonnegutia." "Sitten luin Tammen kultaisen kirjaston Borchertin Ovien ulkopuolella, ja ihastuin hänen tyyliinsä, ja aloin ymmärtää, mitä kielellä voi saada aikaan. Sillä saattoi maalata näkyjä, se ei ollut vain suora kommunikaatioväline."

"Aloin opiskella ensin suomen kieltä ja sittemmin kirjallisuutta ja filosofiaa, ensin Helsingissä ja sen jälkeen Turussa. Kirjoitin runoja jo silloin, ja minua ahdisti ajatus opiskelemisen pakosta, tunsin itseni vanhemmaksi kuin fyysisesti olin."
"Kun pinnistelin oppikirjojen kanssa suomen kielen laitoksen kirjastossa, pidin aina välillä taukoa ja lueskelin kaunokirjallisuutta, mm. Markku Intoa, ja kohta en muuta tehnytkään, ja opiskeluni siirtyivät kirjallisuuden ja filosofian puolelle."
"Opiskeluaikoina ajauduin kaikenlaisiin hanttihommiin, kuten esimerkiksi töihin alkoholistien hoitolaitokseen. Olen aina tuntenut itseni epäakateemiseksi. Tein kaikki tutkielmani aina esseen muodossa, ja kaikenlaisten lähdeviitteiden tekeminen oli yhtä tuskaa."
"Yliopisto oli tietenkin siitä hyvä, että joutui lukemaan romaaneja ja filosofisia tekstejä, mutta kirjallisuustiedehän sinänsä on pseudotiede, keksitty tiede siitä, mitä on tieto. Akateemiset muodit vaihtelevat, ja säännöt liukuvat ja muuttuvat. Runous onkin siitä hyvää, että sillä kokeillaan kieltä ja sen rajoja, rikotaan sen sääntöjä vastaan."

Turun ajan jälkeen Jukka palasi Helsinkiin, missä hän osallistui kirjoittamisen lisäksi monenlaiseen uutta esiin tuovaan toimintaan. 80-luvun lopussa syntyi runoryhmä, johon mm. Jyrki Kiiskinenkin kuului, joka esitti elävää runoutta ja teki CD:kin. Hän oli mukana perustamassa uudelleen Nuoren Voiman Liittoa, joka parhaimmillaan kutsui kirjailjoita vierailuille, piti tapaamisia, järjesti esiintymisiä ja juhlia. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen loistavan ruotsalaisen esiintyvän runoilijan K. Oijenin vierailu.
"Toimitin myös Nuori Voima-lehteä, ja saimme aikaan ainakin pari hyvää numeroa. Erilaiset jutut kuitenkin kestävän yleensä vain muutaman vuoden, ja kolmen vuoden jälkeen aikani Nuoren Voiman Liiton kuvioissa olivat ohi."

"80- 90-luvuilla tiedustelin kustantajan julkaisuhalukkuutta runoudelleni muutaman kerran, mutta kustantaja oli oikeassa: minulla ei vielä ollut valmiita aineksia kokoelman verran. Vuonna 1995 Tammen Silja Hiidenheimo sitten sanoi: `Nyt on aika tehdä tämä sinun kokoelmasi`, Kierros."
Tämän jälkeen Jukalta ovat ilmestyneet myös runokokoelmat Erään taistelun kuvaus ja Niin lavastetaan lännen taivas.

Olennaiseksi Jukan elämälle ja runoudelle muodostui matka Venezuelaan 1997. Paikallisessa kulttuurihallinnossa oli tuttuja, jotka kutsuivat Jukan Caracasiin lukemaan runojansa ja puhumaan runoudesta. Jukka kohtasi tuolloin nykyisen venezuelalaisen vaimonsa ja jäi Venezuelaan viideksi vuodeksi.

"Latinalaisessa Amerikassa ja Venezuelassa runoilijoita arvostetaan yli kaiken, esimerkiksi miestä, joka yritti murhata Nicaraguan diktaattori Somozan, kutsutaan Runoilijaksi. Kun ihmiset tulevat vastaan kadulla ja tervehtivät ja haluavat osoittaa arvostustaan, he virkkovat: `Hola, poeta!` (`Terve, runoilija!`)"
"Venezuelassa ollaan innostuneita nimenomaan runoudesta, ei proosasta. Runoja osataan ulkoa, vaikka esiintymiset ovat nykyään pöydän ääressä lukua. Niin on tosin yleensä täälläkin, vaikka onhan turkulaisissa hyviä esiintyjiä.

"Venezuelassa opin espanjan kielen aika hyvin, ja siitä on seurannut intohimo espanjankieliseen kirjallisuuteen ja runouteen. Olin Tarja Reinilän kanssa mukana kokoamassa Latinalaisen Amerikan runouden antologiaa, jossa oli kahdentoista runoilijan töitä."
"Latinalaisella Amerikalla on myös ollut minuun vitaalinen vaikutus luonnon ja ihmisten runsauden, rotujen sekoituksen, elämän ristiriitaisuuden kautta."
"Venezuelassa jouduin vääjäämättä myös kysymyksen eteen, mistä köyhyys ja eriarvoisuus johtuvat. En usko oikeisto-vasemmisto-juttuihin, enkä sitä kautta vasemmiston omimaan oikeuteen tarjota selitys tässä asiassa. Kirjoitan tällä hetkellä kirjaa Venezuelasta, joka käsittelee osin vallankumousta ja osin vallankumousromantiikkaa. Maassahan on tällä hetkellä presidentti, joka väittää olevansa vallankumouksellinen, ja kirjani on hyökkäys vallankumousta vastaan."

"En edelleenkään ole minimalisti, vaan pidän vuolaasta ilmaisusta. Muuttumassa runouteni ja kirjoittamiseni on kyllä siinä suhteessa, että aiemmin kirjoitin vain sisäisestä tarpeesta välittämättä lukijoista ja vastaanotosta, mutta nyt tässä näyttää olevan jotakin uutta tapahtumassa"