Pispalan kirjastotalon lauteilla
Talvi 2003
Runoilijoitten ja tarinankertojien esittely ja tapahtumien Jäljet: kuvat, äänet ja videot.
Risto Ahti
 |
  |
Helvi Lehtonen yleisöstä esitti mieleenpainuvasti Risto Ahdin tilaisuudessa Riston runon "Sääli ihmistä"
Sääli ihmistä
Miltä tuntuu syödä lammasta, joka tapetaan puunuijalla?
Miltä tuntuu synnyttää taivaan ja helvetin valtakunnassa?
Miltä tuntuu lähettää Viaton Kouluun istumaan?
Miltä tuntuu, kun Kuolemansairauden tunnistaa?
Miltä tuntuu, kun mustan rakkauden
nuoli osuu rintaan koko voimallaan?
Miltä tuntuu muistaa nuoruuden rakastettua?
Miltä tuntuu, kun ainoata ystävää hautaan lasketaan?
Miltä tuntuu istua vuoteen laidalla ja kantaa harteillaan
koko maailmaa? Miltä tuntuu, kun kotka maksaa
hakkaa nokallaan? Miltä tuntuu, kun Totuus
maahan poljetaan?
Miltä tuntuu syntyä & miltä tuntuu kuolla?
Miltä tuntuu elää ilman toivoa, uskoa ja rakkautta?
Miltä tuntuu, kun ymmärtää tyhjästä toivoa?
Miltä tuntuu, kun ymmärtää mahdottomaan uskoa?
Miltä tuntuu, kun ymmärtää, että rakastaa jokaista?
Helvi Lehtonen
Marraskuun runolauteilla Risto Ahti kertoi mm. asuneensa nuorena miehenä köyhissä, maanläheisisssä oloissa Pispalassa. Tilaisuudessa kuultiin myös seuraavanlaisia mietteitä:
"Ei kannata kauheasti kiinnittää huomiota kädessä olevaan haavaan. Jos liikaa itkee jotakin haavaa, siitä tuleekin jotakin sellaista, joka ei lähde koskaan pois ja ottaa ihmisessä vallan. Sitä taloa, jossa Pispalassa asuin, ei enää ole, silti muistan kaikki sen yksityiskohdat. Ei pidä liikaa kiintyä ohimenevään, surra sitä, ettei saa omakseen."
"Jos päättää mennä naimisiin, parempi on, että nai sitten ´kenet tahansa´
nimittäin siinä mielessä, ettei joudu katumaan, kun katsoo keitä tahansa
ohikulkevia miehiä ja naisia - onhan jo viisaudessaan nainut heidät ´kenet
tahansa´.
Eikä ole hyvä pitää itseään kovin suuressa arvossa nimittäin siinä mielessä,
että jos kuvittelee olevansa joku, ja sen jonkun talo sattuu palamaan ja se
joku sattuu kuolemaan, on parempi, että näissä tapauksissa pysyy sivussa,
sivullisena, ikään kuin ohikulkijana.
Elämässä on kaikkein omituisinta se, että yksinkertainen olemassaolo monimutkaistuu.
Yksinkertainen oleminen, se että vaan on ja kävelee tuossa Pispalanharjulla tai
Hämeenkadulla, on harvoille mahdollista. melkein kaikki ovat kiinni jossakin,
kiikissä, heillä ei ole lainkaan aikaa. Sitä kannattaisi kyllä ottaa vähäsen,
sillä ihmeellisiä tapauksia sattuu, jos on aikaa, esimerkiksi sellaista, että
tuntee ja kokee olevansa olemassa.
"Minusta tuntuu, että hämäläinen on aika omituinen tyyppi. Olen joskus sanonut,
että hämäläinen on omalaatuinen ja oivallinen runoilija.
Jos ajatellaan, että savolaista lyödään, niin hän ei ehkä lyö takaisin,
mutta aloittaa hirveän puhetulvan.
Jos pohjalaista lyödään, hän lyö heti takaisin.
Jos hämäläistä lyödään, hämäläinen rupeaa ajattelemaan ´Mitäs ny?´,
ja tämähän on aivan vuorisaarnan mukaista: siinä hän huomaamattaan
kääntää sen toisen poskensa."