| Ympäristöministeriön
päätös nro 19,10-18/5231/98:
ASIA Yleiskaavan vahvistaminen. ALISTETTU PÄÄTÖS
VAHVISTETTAVA ALUE
VALITTAJAT Kaupunginvaltuuston päätöksestä ovat valittaneet: 1) Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Tampere, ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, Tampere, 2 ) Pentti Hakala / Kurpitsaliike, Leena Piispa, Pispalan asukasyhdistys ry, Ritva Ojalehto ja Veikko Niskavaara, kaikki Tampereelta, 3) Lempi Salin, Tampere, ja Marjatta Hämäläinen, Espoo. 4) Tohlopin asukasyhdistys ry, Tohlopin kalastus- ja suojeluyhdistys ry, Lamminpään - Tohlopin omakotiyhdistys ry, Tapani Lahtiperä / Tampereen läntinen sos.dem.yhteistyöryhmä, Lamminpään - Epilän sos.dem.yhdistys ry, Lamminpään vasemmisto ry, sekä 40 muuta allekirjoittajaa, kaikki Tampereelta, 5) Pirkko Huhtinen, Tampere 6) Pispalan asukasyhdistys ry ja Reino Tusa sekä 37 muuta allekirjoittajaa, kaikki Tampereelta, 7) Tampereen maan ystävät ry, Tampere, ja Maan ystävät ry, Tampere, 8) Hervanta-Seura ry, Tampereen Hervantalaiset ry, Hervannan Omakotiyhdistys ry, Hervantajärven Sinivuokkoyhdistys ry, sekä Eila Sihvonen ja Esko Vuoristo, kaikki Tampereelta 9) Kari Suvanto sekä 28 muuta allekirjoittajaa, kaikki Tampereelta.
VALITUSTEN SISÄLTÖ
1) Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitus
Yhdistykset ovat vaatineet, että yleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tai jätetään vahvistamatta seuraavien täydennysalueiden osalta:
- 336 ja 337 Lahdesjärven itäpuolinen metsäalue (Lahdesjärven liito-oravametsä) alue tulee merkitä selvitysalueeksi merkinnällä SE. Perusteena yhdistykset pitävät liito- oravalle lainsäädännössä määrättyä suojelupakkoa. - 557 Tahmelan ranta-alue (Tahmelan ryytimaa) alueen merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen - 313,329,335, Hervantajärven pohjoispuoli (Hervantajärven-Makkarajärven) ehdotettu luonnonsuojelualue alueen merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen - PY Iidesjärven itäpää alueen merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen - 534 Tohlopin Rasonhakan lehtometsä alueen merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen - 415 Rantaperkiön kasvimaa-alue alueen merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen
Lisäksi valituksessa vaaditaan valituksen laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.
Valtuuston hyväksymissä kaupungin kehittämisen yleistavoitteissa annettu tehtävä on ristiriitainen. Toisaalta tiivistetään ja rakennetaan viimeiset puistot ja viheralueet, toisaalta niitä pitäisi säilyttää.
Erilaiset ympäristöselvitykset on tehty jälkijättöisesti ja vain liitetty asiakirjoihin. Yleiskaavaehdotuksen sisältöön ne eivät ole vaikuttaneet. Selvitykset ovat lisäksi suppeita ja matalatasoisia.
Lahdesjärven vanha liito-oravametsä. Valtuusto tiesi päätöstä tehdessään liito-oravan esiintymisestä sekä liito-oravan suojelua koskevista luonnonsuojelulain 49 §:stä, rakennuslain 22 ja 29 §:stä sekä luonnonsuojeluasetuksen 23 §:stä. Päätös on tehty luonnonsuojelulain ja EU:n liito-oravadirektiivin testaamiseksi.
Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue. Alueella on vanhan metsän piirteitä ja ne toimivat Hervannan lähivirkistysalueina. Hervannan Sanomat, Esko Vuoristo ja Eila Sihvonen ovat tehneet kaupungille aloitteen mainittujen alueiden rauhoittamiseksi luonnonsuojelulailla. Liito-orava majailee myös Hervantajärven-Makkarajärven alueella.
Tahmelan kasvustollisia ja kulttuurisia arvoja omaava ryytimaa. Ryytimaa on kiinteä osa Pispalaa, teollisuusrakennusten lisäksi Tampereen merkittävintä rakennushistoriallista aluetta. Alue on luonnonkaunis ja siellä on erikoisia luonnonkasveja viljeltyjen lisäksi. Alueella on myös sosiaalista merkitystä. Kaupunginvaltuusto jätti Tahmelan ryytimaan puolesta jätetyt lukuisat muistutukset huomioimatta. Kuntalaisten kuuleminen jäi käytännössä tapahtumatta. Pientalovaltainen täydennysalue 557 pitää poistaa kaavasta.
Iidesjärven itäpää. Lintujärven ja täydennysalueen välinen luontoalue on tärkeä osa Nekalankadun pohjoispuolella sijaitsevaa luonnonsuojelualuetta. Läheisen rantaniityn luonnonarvojen säilyminen on taattava.
Tohlopin Rasonhakan lehtometsä. Rasonhaka on upea metsäinen lehto, joka tulee erikoisten luonnonsuhteiden takia jättää kokonaan rauhaan.
Rantaperkiön kasvimaa-alue. Alue on varattu lähistön asukkaiden perinteiseen kesäharrastukseen. Kasvimaa-alueen paikalle suunniteltu täydennysrakentamiskohde paitsi jättää alleen kasvimaan, kaventaa entisestään virkistyskäytössä olevaa kapeaa rantakaistaletta. Tällä kohdin tiivistäminen on liioiteltua ja uhkaa rantaluonnon elinvoimaisuutta ja paikallista palstaviljelyä.
Kaupunginhallituksen päätös ei ollut yksimielinen. Kai Ovaskainen jätti päätökseen eriävän mielipiteensä, jossa oli otettu esille tässä valituksessa edellä esitettyjä kysymyksiä.
2) Pentti Hakalan / Kurpitsaliike ja hänen asiakumppaneidensa valitus
Valituksessa on vaadittu, että yleiskaava palautetaan uudelleen valmisteltavaksi tai että se jätetään vahvistamatta täydennysrakennuskohteen nro 557, Ala-Pispalan/Tahmelan palstaviljelyalueen osalta. Lisäksi on vaadittu, että yleiskaava ei tule voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman ja että asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettaviksi.
Valittajat ovat vaatineet myös valituksen laatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista.
Palstaviljelyalue on merkittävä sekä paikallisesti että erottamattomana osana kansallisesti arvostettua Pispalan kulttuurimaisemaa. Kasvimaa-alue on osa Pispalan harjun etelärinteen laajaa yhtenäistä viheraluetta, joka ulottuu Pyhäjärven rantaan asti. Alueen maaperä on rehevä ja lähteikköinen. Kasvimaa-alueen maaaines on paikoin erittäin muhevaa multaa. Maaperä antaa kasvualustan kaupunkioloissa poikkeuksellisille kasveille. Alueen kasvisto on arvioitu ja luokiteltu arvokkaaksi. Viheralueen pensaikot tarjoavat suoja- ja pesäpaikkoja lukuisille pikkulinnuille, fasaaneille ja rusakoille. Se on ainut keskustan tuntumassa oleva palstaviljelyyn erinomaisesti soveltuva alue.
Alue soveltuu huonosti rakentamiseen. Viheralueen nykyinen käyttö on käyttötarkoitukseltaan juuri sitä, mihin yleiskaavan tavoitteissa pyritään. Palstaviljelyssä toteutuvat ekologisuus, luonnon monimuotoisuus ja kaupungin toimintojen monipuolisuus. Virkistys- ja kotitarveviljelyllä on myös sosiaalista ja kulttuurista sekä taloudellistakin merkitystä.
Ympäristövaikutusten arviointi on puutteellista. Yleiskaavaan liitetyssä ympäristövaikutusten tarkastelussa ei mainita palstaviljelyaluetta eikä siinä käsitellä alueelle suunnitellun asuinrakentamisen ympäristövaikutuksia. Alueen rakentamisesta seuraisi niin merkittäviä ympäristöhaittoja, että ne olisi tullut arvioida yleiskaavassa sekä Pispalan erityispiirteiden että palstaviljelyn osalta.
Ympäristövaikutusten tarkastelussa olisi oltava selvitys ympäristövaikutuksista alueen nykyisen käytön osalta (0-ratkaisu) ja mahdollisen alueen toteutumisen (vaihtoehtoratkaisu) osalta. Tarkastelusta puuttuu selvitys suunnitellun rakentamisen vaikutuksista alueen luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan, kulttuuriperintöön sekä ihmisen viihtyvyyteen. Lisäksi puuttuu arvio rakentamisen haittavaikutuksista ja suunnitelma niiden ehkäisystä ja seurannasta.
Kuntalaisten kuuleminen ja palstaviljelijöiden aloitteet on lyöty laimin. Useat yhdistykset ovat ottaneet kaupunkiin yhteyttä ja esittäneet kasvimaiden säilyttämistä sekä yhteistyötä kaupungin kanssa alueen suunnittelussa ja kehittämisessä. Kaupunginvaltuusto, kaupunginhallitus ja ympäristöviraston kaavoitusyksikkö eivät ole kuulleet asukkaiden mielipiteitä yleiskaavan valmistelussa kasvimaa-alueen ja sitä ympäröivän viheralueen osalta. Ei ole myöskään järjestetty tilaisuutta, jossa he olisivat tulleet kuulluiksi heitä koskevassa asiassa.
Valittajien käsityksen mukaan ympäristöviraston kaavoitusviranomaiset ovat viivytelleet ja lyöneet laimin kuntalaisten aloitteiden käsittelyä. Yleiskaavaehdotuksen valmistelu oli kaavoitusyksikössä käynnissä aina kaupunginhallituksen 17.11.1997 pitämään kokoukseen asti. Yleiskaavayksikkö ei tänä aikana ottanut mitenkään huomioon Ala-Pispalan/Tahmelan palstaviljelyalueesta tehtyjä aloitteita.
Palstaviljelyaluetta koskevia muistutuksia jätettiin 145. Kaavoitusyksikön palsta-alueita koskevista muistutuksista laatima tiivistelmä ei anna koko kuvaa viheralueen nykyisestä merkityksestä ja arvosta. Tiivistelmää ei voi pitää rakennusasetuksen 21 ja 29 §:n mukaisena riittävänä selostuksena muistutuksista. Toiseksi kaavoitusyksikön vastine on puutteellinen ja harhaanjohtava. Käsittelyyn ei ole pyydetty kaupungin museotoimen eikä Museoviraston lausuntoa, mikä on ilmeinen puute Pispalan kulttuurihistoriallisen merkityksen kannalta.
Kansallinen kaupunkipuisto on valmisteilla Tampereelle. Pispalan liittämistä mukaan voidaan perustella Tampereen kansallisen kaupunkipuiston ydinajatuksesta, teollisuushistoriallisen perinteen säilyttämisestä lähtien.
3) Lempi Salinin ja Marjatta Hämäläisen valitus
Salin ja Hämäläinen ovat valittaneet kaupunginvaltuuston päätöksestä alueen 313, Hervantajärven pohjoisranta sekä sen eteläpuolisen, Salinintien ja Hervantajärven väliin jäävän alueen osalta. Valittajat omistavat alueella sijaitsevan tilan Messukylä RN:o 2:126.
Päätös alueen 313 selvitysalueeksi merkitsemisestä on syntynyt virheellisestä järjestyksessä. Kokouspöytäkirjan mukaan valtuusto puheenjohtajan tekemän ja valtuuston hyväksymän äänestysesityksen mukaan äänesti aluetta 131 koskevasta muutosesityksestä ja hyväksyi sen. Äänestyksen tuloksen perusteella puheenjohtaja kuitenkin totesi aluetta 313 koskevan muutosehdotuksen tulleen hyväksytyksi. Kun pöytäkirjan mukaan valtuusto ei ole yleiskaavan käsittelyn muussakaan kohdassa äänestänyt aluetta 313 koskevasta muutosehdotuksesta, ei siitä ole voinut syntyä minkäänlaista päätöstä.
Lempi ja Otto Salinin tekemää muistutusta ei ole otettu huomioon vaan alue on edelleen merkitty V-alueeksi (ra-merkinnöin) muistuttajien vastustuksesta huolimatta. Muistutuksessa on todettu mm, että alue on jo 1940-luvulla jakautunut jonoksi huvilapalstoja, joilla kaikilla on edelleen käytössä olevat asunnot. Mistään luonnontilaisesta maisemasta ei 50 vuoden asumisen jälkeen enää ole kysymys.
Salinintie on vain noin 500 metrin pituinen. Tien ja järven välinen alue rakennuksineen on rakentamishistoriallisen perinteen kautta syntynyt yhtenäinen rakentamispaikka, jollaiset rakennuslain hengen mukaisesti tulee säilyttää. Tämä pinta-alaltaan vähäinen alue on kuitenkin merkitty V-alueeksi aivan tarpeettomasti koska Salinintien päättyessä alkaa kaupungin uimaranta-alue virkistystarpeita tyydyttämään. Tässä on loukattu kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta.
V-merkintä Salinintien ja Hervantajärven väliin jäävän maakaistaleen kohdalta tulee poistaa ja alue tulee säilyttää pääasiassa loma- asuntoalueena, jolloin täydennysrakentaminen voidaan sallia.
Hervantajärven pohjoisrannan alue 313 oli yleiskaavaehdotuksessa pientalovaltaista asuntoaluetta, mitä Salinit muistutuksessaan pitivät hyvänä. Tässä toteutui kestävän kehityksen periaate, olemassa olevan yhdyskunnanpalvelujen hyväksikäytön avulla saavutettava toimivuus ja taloudellisuus. Kaavaehdotuksen julkitulon jälkeen asiasta syntyi kohu, esillä oli mm. arvokas hyönteislajisto. Tästä runsasitikkaisesta kuusimetsästä johtunee, ettei alueella juuri ole ulkoilijoita.
4) Tohlopin asukasyhdistys ry:n, Tohlopin kalastus- ja suojeluyhdistys ry:n, Lamminpään- Tohlopin omakotiyhdistys ry:n, Tampereen läntisen sos.dem.yhteistyöryhmän, Lamminpään- Epilän sos.dem.yhdistys ry:n, Lamminpään vasemmisto ry:n sekä 40 muun allekirjoittajan valitus
Valittajat vaativat yleiskaavassa rakennettavaksi esitetyn alueen 531 poistamista kaavasta ja säilyttämistä puistoalueena.
Tiivistämisrakentamista perustellaan sillä, että kunnallistekniikka tulee kalliiksi. Kaupunki on kuitenkin hiljattain ostanut 83 ha:n suuruisen alueen Nurmi-Sorilasta ja tänne kunnallistekniikka on saatavilla 200 metrin päästä. Mitään erityistä syytä puisto- ja virkistysalueen rakentamiselle ei siten ole.
Tohloppi-järvi ympäristöineen on todettu tärkeimmäksi Länsi-Tampereen yhtenäiseksi viheralueeksi. Kaupungin luokituksessa se on luokassa A.
Tohloppi-järvi ympäristöineen on noin 60 ha:n suuruinen ja se palvelee virkistysalueena yli 30 000 Länsi-Tampereen asukasta. Keskustan läpi kulkevaa liikennettä tulisi minimoida, joten myös Länsi-Tampereella on oltava riittävän suuri oma keskuspuisto. Asutukseen osoitetun alueen pinta-ala on noin 6,3 ha. Koko tiivistämisalueesta kyseinen kohde on 1,1 % ja asuntomäärältään 0,6 % eli asuntojen lisäämisen kannalta ei kovin merkittävä mutta menetettynä puistoalueena suuri.
Asutuksen alle jäävät pellot toimivat nyt suojavyöhykkeenä asutuksen ja järven välissä. Peltoalueella on myös maisemallinen merkitys. Alue on tärkeä sekä kasvistoltaan että hyönteisten ja pieneläinten asuinalueena. Länsi- Tampereen koulut ja päiväkodit käyttävät Tohloppi järven ympäristöä luonto- ja liikuntaretkien kohteena. Useimmille kouluille ja päiväkodeille kohde on kävelymatkan päässä.
Alueella 531 on maastollisesti suuria korkeuseroja. Peltoalue on alavaa ja maaperä löysää, kosteaa savea. Täyttöjen, kunnallistekniikan ja rakennusten rakentamisessa on vaarana painumat ja kosteusvauriot. Kunnallistekniikan vieminen alueelle tulee kalliiksi. Lisäksi mm. sadevesivalumat ovat uhka puhdasvetisen Tohloppi-järven veden laadulle ja kalakannalle.
Alueen yläpuolella on pallokentän alle haudattuna entisen maalitehtaan kaatopaikka. Uuden rakennettavan alueen kaivaminen saattaa saada odottamattomia seurauksia saastuneen maa-aineksen valumina.
Tohlopin asukasyhdistyksen aloitteesta Tohloppi-järven kehittämistä erityisenä liikuntapuistona on selvitetty. Selvityksessä korostetaan alueen monimuotoista luontoa ja suositetaan sen säilyttämistä viheralueena. Alueen rakentamista vastustavia muistutuksia jätettiin 53 kappaletta.
5) Pirkko Huhtisen valitus
Huhtinen on vaatinut, että yleiskaavassa rakennettavaksi esitetty alue 530 poistetaan kaavasta ja säilytetään puistoalueena.
Tiivistämisrakentamista perustellaan sillä, että kunnallistekniikka tulee kalliiksi. Kaupunki on kuitenkin hiljattain ostanut 83 ha:n suuruisen alueen Nurmi-Sorilasta ja tänne kunnallistekniikka on saatavilla 200 metrin päästä. Mitään erityistä syytä puisto- ja virkistysalueen rakentamiselle ei siten ole.
Tohloppi-järven ympäristö on kaunis laakso, jonka viehätys perustuu siihen, että alue on erittäin monimuotoista. Alue on kaunista havumetsävaltaista rinnettä. Asutuksen ja puiston väliin jäävä metsikkö on riittävän laaja antaen sellaisen vaikutelman, että on kaukana asutuksesta. Mikäli kyseinen alue rakennetaan maiseman ilme muuttuu ratkaisevasti.
Tohlopin asukasyhdistys on vuosina -92 ja -94 tehnyt kaupungille aloitteet, joissa ehdotetaan Tohloppi-järven ympäristön kehittämistä erityisenä liikuntapuistona. Alue 530 sopisi esimerkiksi maastopyöräradan tai vaativan lenkkipolun rakentamiseen. Tällä hetkellä alue on riittävän suuri, jotta liikuntareitit voitaisiin rakentaa ja samalla säilyttää maisemalliset näkymät.
6) Pispalan asukasyhdistys ry:n sekä Reino Tusan ja hänen asiakumppaneidensa valitus
Valittajat vaativat, että valtuuston päätös kumotaan ja yleiskaava jätetään vahvistamatta ja yleiskaavan täytäntöönpano kielletään AlaPispalan täydennysalueen (nro 557) osalta. Lisäksi valituksessa on vaadittu, että Ala-Pispalan täydennysalue merkitään yleiskaavaan merkinnöin ryhmäpuutarha- ja palstaviljelmäalue (RP)/virkistysalue (V). Mikäli kaava kuitenkin vahvistetaan, sitä ei saa määrätä tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman eikä kaavaa pidä hyväksyä delegoivana. Kaupungin museotoimelta, Museovirastolta sekä Pirkanmaan liitolta on pyydettävä lausunto Ala-Pispalan täydennysalueen osalta.
Valituksessa on vaadittu myös valituskirjelmän laatimisesta aiheutuvien kulujen 4 000 markkaa korvaamista.
Yleiskaavassa Ala-Pispalan (Tahmelan) nykyään palstaviljelykäytössä oleva alue on merkitty täydennysrakentamisalueeksi kaavamerkinnällä AR. Yleiskaavaehdotuksen mukaan alue voidaan tai tulisi ottaa asemakaavoituksen piiriin välittömästi ja sille on suunniteltu rakennettavaksi 85 pienasuntoa.
Täydennysrakentaminen tuhoaisi Ala-Pispalan kasvimaan viljelypalstat. Kasvimaa on erottamaton osa valtakunnallisesti merkittävää ja ainutlaatuista kulttuurimaisemallista kokonaisuutta ja kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin tärkeä alue ja nähtävyys. Kasvimaa-alue tulisi ottaa osaksi suunnitteilla olevaa Tampereen kansallista kaupunkipuistoa.
Yleisessä vuokrakäytössä olevilla viljelyspalstoilla on suuri sosiaalinen ja ekologinen sekä taloudellinen ja kasvatuksellinen merkitys. Alue edustaa nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä harvinaista yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Kaupungin palstaviljelyalueista Tahmelan/Ala-Pispalan alueen palstojen käyttöaste on korkein, lähes 100 %. Täydennysrakennusmaaksi osoitetulla alueella on 57 palstaa. Rakentaminen alueelle vaarantaisi myös lajien biologista monimuotoisuutta. Alueen maaperä on harvinaista mustaa multaa, joka soveltuu juuri viljelyyn. Maaperän soveltuminen rakentamiseen on sen pehmeydestä johtuen kyseenalaista.
Pispalassa asutaan jo nyt muihin Tampereen vastaaviin alueisiin verrattuna tiiviisti. Vuonna 1996 Pispalan suunnittelualueella asui 6212 asukasta, asukastiheys oli 3091 henkilöä neliökilometriä kohti, kun koko Tampereen lounaisella suuralueella oli tuolloin vain 1381 henkilöä/neliökilometri. Myös viheralueiden tavoitemäärä - 120 m2/asukas alittuu Pispalassa, ellei kasvimaa-aluetta säilytetä.
Kasvimaata koskevilta osin kaava on hyväksytty noudattamatta rakennuslain 3 §:n 1 momenttia. Myöskään erityistä selvitystä suunnitellun maankäytön todennäköisesti merkittävien ympäristövaikutusten johdosta ei ole tehty. Erillinen yleiskaavaehdotuksen vaikutusten tarkastelu on tehty vasta kaavan valmistelun jälkeen eikä siinä mainita Ala-Pispalan palstaviljelyaluetta.
Kasvimaa-alueen rakentaminen aiheuttaa liikenteen lisääntymistä mikä mm. vähentää alueen viihtyisyyttä.
7) Tampereen maan ystävät ry:n ja Maan ystävät ry:n valitus
Valituksessa on vaadittu, että yleiskaava palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi tai jätetään vahvistamatta seuraavien täydennysalueiden osalta: AR 557 Tahmela AK 534 Tohloppi AO 313, AR 335 ja AR 329 Hervantajärven pohjoispuoli (Hervantajärven-Makkarajärven ehdotettu luonnonsuojelualue) AR 301 Kirkkosuo, Munapuolenahde AO 324, AR 321 ja AR 322 Vihiojan varsi.
Lisäksi on vaadittu, että yleiskaava ei tule voimaan, ennen kuin se on saanut lainvoiman ja yleiskaava-alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi.
Valituksen laatimisesta aiheutuneet kulut tulee korvata.
Päätöksessä ei ole huomioitu asukasmielipidettä ja päätös on tehty puutteellisin ympäristöselvityksin. Viher- ja virkistysalue enempää kuin kulttuuri- ja sosiaalisilla arvoilla ei ole ollut merkitystä päätöstä tehtäessä. Kaavaluonnoksen käsittelystä virkamiehet ovat antaneet epätotuudenmukaista tietoa.
Kaavaa ei tule vahvistaa seuraavien kohteiden osalta: - Tahmelan kasvimaa. Etelä-Pispalan asumistiheys edustaa jo nyt kaupungin kärkeä. Alueella on sekä kulttuuri-, maisema- että virkistysarvoja ja siellä on myös arvokkaiden kasvien esiintymiä. Tahmelan kasvimaalla vihannesten viljelyllä on yli sadan vuoden perinteet ja multa on erittäin ravinteikasta. Alue rajoittuu Tahmelan lähteeseen, jonka vesitaloutta uudisrakentaminen järkyttäisi. - Tohlopin metsä ja Rasonhaka. Alue edustaa harvinaista lehtoa Tampereen kuusivaltaisten metsien joukossa. Sen kasvi- ja pesimälintulajisto on poikkeuksellisen runsas. Arvokas lehto tarvitsee jäljellä olevan metsän suojavyöhykkeeksi. - Hervantajärvi. Hervannassa ja sen lähiympäristössä asuu nyt 20.000 ihmistä. Hervantajärven pohjoispuolen metsän tulee säilyä eheänä virkistysalueena. Alueella esiintyy mm. EU:n luontodirektiivin suojelun alainen liito-orava. - Kirkkosuo ja Munapuolenahde. Kaavaluonnoksessa alue on merkitty viheralueeksi, mutta todellisuudessa siitä on tulossa golf-kenttä ruohoaavikoineen. Työt on jo aloitettu. Munapuolenahteen tiivistysalue tuhoaa kosteikkoa. - Vihiojan varsi on jääkauden jälkeinen lasku-uoma, jonka varret ovat osin olleet viljeltyinä. Oja on viehättävä pusikkoineen, kesäisine kukkaloistoineen ja lajirunsaine kasvustoineen. Tiivistysrakentamisen seurauksena pusikot siistittäisiin maisemapuistoiksi ja monipuolinen lajisto vaihtuisi yhden lajin ruohikoksi istutuspensaineen. Alue tulee säilyttää monimuotoisen kaupunkiluonnon malliesimerkkinä.
Kaavaa koskevat päätökset eivät ole olleet yksimielisiä vaan niistä käytiin keskustelua ja jätettiin eriävä mielipide. Yleiskaavan käsittelyssä on osoitettu kansalaismielipiteen vähättelyä, epädemokraattista luottamusmenettelyä ja luontoarvoja kunnioittamatonta toteutustapaa.
8) Hervanta-Seura ry:n ja sen asiakumppaneiden valitus
Valittajat ovat vaatineet, että - yleiskaavapäätös hylätään ja kaava-asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi, - laillisuusvalvonnan puuttuessa yleiskaava on hylättävä muistutusten jaottelun mukaisesti ainakin Lahdesjärven ja Hervantajärven alueilla, joiden rakennusoikeudet on merkitty numeroilla AR 336/AK 337 sekä AO 313 (SE), AK 334/AR 335, AR 329, AR 327/AO 328 ja AR 314, C-11 sekä VLK ja molempien ranta-alueilla olevia ra/viheralue merkintöjä koskien ja palautettava vanhan yleiskaavan maankäyttömerkinnät voimaan Hervantajärven pohjoisrannan koko osuudella ja Lahdesjärven pohjois- ja etelärannan osuudella. Tehdyn aloitteen mukaisesti Hervantajärven luonnonsuojelualue tulee varata yleiskaavaan merkinnällä SL-4, - laillisuusvalvonnan laiminlyönnin tutkinta on suoritettava yleiskaavavalmistelussa, - Tampereen kaupunki toimittaa valitusviranomaiselle koko valituksen vaatiman yleiskaava-aineiston täydellisenä mukaan lukien vanhan yleiskaavan 27.1.1988, yleiskaavaehdotuksen 10.12.1997 ja siihen annetut muistutukset ja lausunnot, kehitetyn yleiskaavaehdotuksen 7.7.1998, tarkistetun yleiskaavan 11.5.1998, ympäristölautakunnan, kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston täydelliset kokouspöytäkirjat ja lausunnot, joissa yleiskaavaa on käsitelty 27.1.1988 jälkeen, tätä valitusta koskeva oikaisuvaatimus 19.5.1998 liitteineen, Tampereen kaupunginhallituksen pöytäkirjat täydellisinä 11.5.1998 jälkeen, Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 27.5.1998 täydellisenä, yleiskaavapäätös 109 § muutettuine asiakirjoineen täydellisenä, Timo Sivulan kirje 16.6.1998 jne asiakirjat, jotka liittyvät tämän kunnallisvalituksen käsittelyyn. - ympäristöministeriön ei tule määrätä yleiskaavaa tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman eikä antaa määräystä siitä, että yleiskaavan alueella asemakaavoja ei ole alistettava vahvistettavaksi sikäli kuin ne koskevat Lahdes- ja Hervantajärven tässä valituksessa käsiteltyjä alueita, - oikaisuvaatimuksista ja valituksesta aiheutuvat kustannukset on Tampereen kaupungin korvattava valittajille laillisine korkoineen.
Valituksessa on mainittu Tampereen kaupunginhallituksen päätös 11.5.1998. Valituksen mukaan yleiskaavasta tehdyissä muistutuksissa oli vaadittu muutoksia laillisuusperusteilla, joita kaupunginhallitus ei ole päätöksessään huomioinut. Muistutuksista on kaupunginhallituksessa tehty tiivistelmiin perustuva päätös, joka ei ole ollut vain valmistelua. Valmistelevat virkamiehet eivät ole muistutusten tiivistelmässä maininneet esitetyistä laillisuusperusteista,jotka on salattu päätöstä tehneiltä toimielimiltä. Valtuustolle tehtyjä päätösesityksiä voi pitää valmistelupäätöksinä, jotka on tehty ilman kaupunginhallituksen laillisuusvalvontaa, jolloin niihin on tullut lainvastaisuuksia. Kaupunginhallituksen päätökseen on jätetty eriävä mielipide ja valtuuston päätöksestä äänestettiin.
Valituksessa on vaadittu, että ympäristöministeriö pyytää alkuperäisten muistutusten kopiot kaupunginhallitukselta veloituksetta. Lahdesjärven ympäristöstä tehtiin 37 muistutusta, Hervantajärven ympäristöä koskevia oli 63. Lyhennelmissä ja tiivistelmissä on muistutuksia karsittu niin, etteivät laillisuusperustelut tule esille. Vastineet on lyhennetty eikä valtuutettu ole voinut saada täyttä selvyyttä, mitä muistuttaja on tarkoittanut.
Kunnan päättävät toimielimet ovat tehneet päätöksiä, joissa on lainvastaisia kohtia. Huolimatta lainvastaisuuksien ilmoituksista, eivät päätöstoimielimet ole vaatineet asiasta selvitystä. Kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätöksistä ei ilmene onko esittelijä ilmoittanut eriävän mielipiteensä todetessaan vedottavan asian lainvastaisuuteen.
Kaupunginvaltuutettu, ylikonstaapeli Seppo Rantanen on kaupunginhallituksen jäsen, ympäristölautakunnan kaupunginhallituksen edustaja sekä porvariryhmän puheenjohtaja. Hän on myös Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n jäsen, yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1980-1984 ja ammattikuntansa aktiiviedustaja etujen ajamisessa.
Yleiskaava-alueella, Hervantajärven keskisellä pohjoisrannalla sijaitsee kaupungin pitkäaikaisella vuokrasopimuksella oleva Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n vapaa-ajanviettoalue, jolla on uusi hirsisauna, vanhempi paviljonki sekä toistakymmentä kevyttä huonokuntoista lomarakennusta. Tontti on yleiskaavassa erotettu ympäröivästä viheralueesta rakennusalueeksi. Samaa RA-aluetta aikaisemmassa yleiskaavassa ollut leiri- ja virkistyskoti Kalliosalmi, RN:o 5:74, on nyt merkitty viheralueeksi. Merkinnän ra mukaan alueella olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää mutta uuden rakentaminen ei ole sallittua. Alueella olevat muut tilat, joita on useita, ovat saaneet saman kohtalon kuin Kalliosalmi.
Ympäristöministeriön tulee tutkia Rantasen asema luottamustoimen mahdollisessa väärinkäytössä muiden kunnan jäsenten epäeduksi yleiskaavan valmistelu- ja päätösprosessissa.
Vakavana virheenä erityisesti Hervantajärven osalta on sen ympäristövaikutusten arvioinnin puuttuminen ja myöhäisherännäisyys. Valituksessa on myös käyty läpi kaavaehdotuksesta annetut lausunnot.
Valituksessa on mukana Vuoriston ja hänen asiakumppaneidensa 19.5.1998 allekirjoittama oikaisuvaatimus sekä 12.6.1998 allekirjoitettu oikaisuvaatimuksen uusinta. Oikaisuvaatimukset on tehty kaupunginhallituksen 11.5.1998 tekemästä päätöksestä nro 297. Oikaisuvaatimukseen on tehty tutkimatta jättämispäätös 1.6.1998 § 346. Uusitun vaatimuksen on kaupunginlakimies palauttanut saatteellaan 16.6.1998. Valituksessa vaaditaan selvitettäväksi ovatko virkamiehet virantoimituksessaan ja luottamusmiehet yleiskaavakäsittelyssä noudattaneet puolueettomuutta ja tasapuolisuutta sekä antaneet ohjeita muistutusten tekemisessä sekä antaneet ohjeita valtuutetuille niin kuin laissa edellytetään.
Esitykset Hervanta luonnonsuojelualueeksi. Tampereen kaupungissa on normaalia vähemmän luonnonsuojelualueita. Vuonna 1998 esitti Mikko Närhi Hervantajärven pohjoisrannalle luonnonsuojelualuetta. Myöhemmin Eila Sihvonen ja Esko Vuoristo yhtyivät esitykseen ja määrittelivät luonnonsuojelualueen rajat. Alueella esiintyy useita liito-oravan pesimäalueita alkaen Tohtorinpuiston eteläpuolelta jatkuen Majarantaan Salmenkallion itäpuolelle ja Makkarajärven länsi- ja itäpuolelle. Liito-oravien reviirit koskevat välittömästi yleiskaavan rakennusalueita AO 313 (SE), AR 329 ja AR 335.
9) Kari Suvannon ja hänen asiakumppaneidensa valitus
Valittajat vaativat - ensisijaisesti, että yleiskaavaa ei vahvisteta niiltä osin kuin se koskee Hervantajärven, Särkijärven sekä Lahdesjärven alueilla sijaitsevia valittajien omistamia kiinteistöjä, jotka on yleiskaavassa varattu merkinnällä "ra" VLM-alueiden osaksi viheralueena, jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää mutta uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua. Eli kaikki valittajien omistamien kiinteistöjen alueet tulee säilyttää loma-asuntoalueena RA-3, - toissijaisesti, että kaavaa ei vahvisteta niiltä osin kuin se koskee edellä selostettuja Hervantajärven ja Lahdesjärven alueita, yleiskaavaa ei määrätä tulevaksi voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman edellä tarkoitetuilla alueilla eikä tälle alueelle anneta määräystä siitä, että yleiskaava alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia ei ole alistettava vahvistettavaksi, - lisäksi, että ympäristöministeriö suorittaa katselmuksen Hervantajärven ja Lahdesjärven alueilla, varaa valittajille tilaisuuden vastineen antamiseen sekä velvoittaa Tampereen kaupungin korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut 15.000 markkaa laillisine korkoineen.
Yleistä kaava-asiakirjoista. Kaava-asiakirjoja leimaa epätarkkuus, esimerkiksi karttojen 1 ja 2 mittakaavamerkinnöissä. Samoin kartassa,l Hervantajärven alueen itäisimmän A-1 -alueen merkinnän AO 328 numeroinnissa. Selostuksen liitteessä 18 alue on merkinnällä AO 328 kun taas muistutusten tiivistelmän karttaliitteessä AO 326. Epätarkkuudet ovat olleet KHO:n käytännössä perusteita, joilla kaava on jätetty vahvistamatta.
Yleiskaavan käsittely Tampereen kaupungin viranomaisissa ja toimielimissä. Muistutusten tiivistelmässä on sivuutettu Erkki ja Eila Mikkosen, Kari Suvannon, Elvi Michelssonin ja Meri-Sisko Vuoriston tekemät huomautukset asianosaisten keskinäisen tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. Ympäristötoimen vastineessa tätä ei käsitellä lainkaan. Tiivistelmässä ei käsitellä myöskään useissa muistutuksissa esille tuotuja kaavoitusperiaatteita. Virheet tiivistelmässä ovat aiheuttaneet sen, ettei kaupunginvaltuustolla ole ollut riittäviä tietoja tehdessään päätöstä. Näillä seikoilla olisi ollut vaikutusta asian ratkaisuun.
Hervantajärven alue yleiskaavassa. Alue 313 varattiin selvitysalueeksi merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi. Alueiden 329, 334 ja 335 osalta valtuusto päätti, että ennen asemakaavoittamiseen ryhtymistä ympäristötoimi teettää hydrologisen asiantuntijatutkimuksen, joka selvittää rakentamisen vaikutukset eri vaihtoehdoilla Hervantajärven vedenpinnan korkeuteen eri vuodenaikoina. Hervantajärven alueella pesii myös mm. liito-oravia. Vahvistetussa seutukaavassa alue on taajamatoimintojen aluetta (A) ja lähivirkistysaluetta (VL) sekä teollisuustoimintojen aluetta (T). Lisäksi on ohjeellinen ulkoilureitti.
Lahdesjärven alue. Myös tällä alueella pesii mm. liito-orava. Liito-oravan suojelua koskevia säännöksiä ei kaavassa ole otettu huomioon.
Yleiskaavan lainmukaisuus. VLM-alueiden ra- merkintä aiheuttaa kohtuutonta haittaa tonttien omistajille. Siitä aiheutuu suuria hankaluuksia rakennusten korjaustöiden kannalta eikä rakennuksen tuhoutuessa saisi rakentaa uutta.
Ennen kaavan vahvistamista on selvitettävä esitetyn luonnonsuojelualueen perustaminen. Luonnonsuojelulain ns. läpäisyperiaate tulee näkyä kaavoituksessa. Ympäristövaikutusten kokonaisselvitys on tehtävä ennen kaavan vahvistamista.
Tasapuolinen kohtelu yleiskaavassa. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu on syrjäytetty kaavaa laadittaessa. Kaupungin omistuksessa oleva Hervantajärven pohjoisrannalla oleva R-1 -alue on vapautettu kuulumasta VLM-alueeseen ja ra-määräyksistä. Myös Hervantajärven etelärannan omistajat on asetettu edulliseen asemaan valittajiin nähden. Ensin mainittujen maat säilyvät loma-asuntoalueina melkoisine rakennusoikeuksineen. Jopa pohjoisrannalla sijaitsevat tontit ovat keskenään eriarvoisessa asemassa koska yksi pohjoisrannalla sijaitsevista tonteista on saanut merkinnän R-1.
Kaavaselostuksen mukaan osaa loma-asunnoista ei alavan sijaintinsa vuoksi voida liittää kohtuullisin kustannuksin vesihuoltoverkkoon. Valittajat ihmettelevät tätä lausumaa koska kukaan ei ole vaatinutkaan loma-asuntojen liittämistä vesihuoltoverkkoon. Myöskään saman järven pohjoisranta ei voi olla alempana kuin sen eteläranta.
Muita vaatimuksia. Uusien selvitysten kohteeksi tulee ottaa myös ranta-alueiden taka-alueita (A-1) koska kerrostalojen rakentaminen vaatii maan paalutusta ja kuivaamista ym. toimenpiteitä, jotka vaikuttavat koko Hervantajärven ja valuma-alueiden muiden järvien vesitalouteen sekä rantaosiin. Koko Hervantajärven alue olisi tullut ottaa SE-alueeksi.
Tilakohtaiset erityisperustelut. Lähes kaikki tilojen omistajat ovat investoineet rakennuksiin viimeaikoina, joten merkintä ra on kohtuuton tästäkin syystä sillä investointien arvo romahtaa kaavan myötä.
- Kari Suvanto, Salmenkallio RN:o 5:75. Tilalla oleva vakituisen asumuksen tasoinen rakennus on uusi, valmistunut vuonna 1987. Tilalla on sähköt, porakaivo, vesi ja viemäri. - Erkki ja Eila Mikkonen, Koivuranta RN:o 5:20. Mikäli rakennusta ei voi kehittää, se menettää merkityksen asuntona, mitä on pidettävä kohtuuttomana. - Elvi Michelsson, Kalliosalmi RN:o 5:74. Tilaa hallitsee Tampereen ortodoksinen seurakunta, joka järjestää tilalla seurakunnan leiri- ja virkistystoiminta. Tilalla harjoitetaan samalla tavoin yhdistystoimintaa kuin lähes viereisellä poliisien majalla, joka on merkitty alueeksi R1 (450). - Meri-Sisko Vuoristo, Neliapila RN:o 5:26. Tila on asumisen ja liiketoiminnan vakuutena. Rakennukselle on peruskorjauslupa voimassa. Läheinen A1-alue tulee aiheuttamaan Neliapilan tilan omistajalle haittaa, joka olisi korvattava. - Anja ja Matti Karti, Saavutus RN:o 5:50. Rakennus on omistajien ainut asunto.
- Seuraavilla tiloilla on huomattavan arvokas rakennus, jos niiden kehittyminen estyy, investointien arvo romahtaa: - Riitta Peltola, Metsämäki RN:o 5:49; Ruut Renko ja muut Otto-Matti Rengon oikeudenomistajat, Kivirinta RN:o 5:51; Rauno Laine, Metsäranta RN:o 5:76. - Marjut ja Heikki Hahl, Päivänkehrä RN:o 2:125. Asuntona käytettäviin rakennuksiin on investoitu huomattavasti. - Liisa ja Sauli Mäkinen. Rakennus on tuhoutunut vuonna 1998. Jatkokehittäminen ja kiinteistön käyttäminen yritystoiminnan vakuutena estyy. - Hervantajärven Sinivuokko ry, Sinivuokko RN:o 2:113. Tilalla harjoitetaan yhdistystoimintaa kuten poliisien majallakin. - Reijo Mäkelä sekä yhtymä Reijo Mäkelä ja Teuvo Heiniön perikunta. 2000 m2:n tontti on hankittu v.1995. Tontin arvo romahtaa. Ympäröivät alueet kuuluvat A1 -alueeseen. - Seuraavien tilojen ja maanomistajien osalta on todettu ra-merkinnästä aiheutuvan eriarvoista kohtelua alueen muihin tiloihin nähden: -Pekka Mäkinen, Pekkalan tila; Eila Edvardsson; Eila Salminen, Lepovaara I RN:o 3:39 ja Lepovaara RN:o 3:34; Kirsti Tuominen, Hallinpää RN:o 3:42; Suoma Mäkinen, Reijo Mäkinen ja Rauno Mäkinen, Louhikko RN:o 2:21; Kerttu Tervanen; Ritva-Liisa Pesonen; Jukka, Eira ja Veijo Heinonen, Salminranta RN:o 316 - Kiinteistöyhtymä Suova, Kotikallio RN:o 2:34, Perämaa RN:o 2:54 ja Perämetsä RN:o 2:50. Kiinteistön vakuusarvo alenee, mikä, merkitsee kohtalokasta iskua yritystoiminnalle. - Tyyne ja Kalevi Kantola, Jormala RN:o 2:46 ja Joukola RN:o 2:52. Joukolan tila on rakentamaton. Jos alueelle ei saa rakentaa, se johtaa kohtuuttomuuteen. - Erkki Värren oikeudenomistajat, Särkilahti RN:o 2:14 ja Särkilahti II RN:o 2:33. Kiinteistöillä on vain pieni uimakoppi. Jos alueelle ei saa rakentaa, se johtaa eriarvoiseen asemaan muihin nähden. - Timo Katve, Pollari RN:o 2:10, Pollari I RN:o 2:22 ja Sopukka 2:19. Kiinteistön vakuusarvo romahtaa, mikä johtaa kohtuuttomuuteen. - Marketta Lehto, Lukinlahti RN:o 2:28 ja Saunarinne RN:o 2:42. Tilan rakennukset iäkkäitä, joten niiden säilyttäminen ja korjaaminen on kohtuuttoman arvokasta. - Jukka Hirvonen, Salmiranta RN:o 316. Yritys- ja elinkeinotoiminta vaikeutuu kohtuuttomasti. - Raija ja Jorma Valkama, Maimila RN:o 2:48. Kiinteistön vakuusarvo romahtaa.
VLM-alueet ja ra-merkintä. Ra tarkoittaa ehdotonta rakennuskieltoa, se on totaalinen, ehdoton ja poikkeukseton ja sellaisena lainvastainen. Lisäksi se on epäselvä sisällöltään. Sen tarkoituksena on pyrkiä savustamaan lomarakennusten omistajat huoneistaan. Avoimeksi on jätetty se, kuinka pitkäksi aikaa rakennuksia voidaan vielä käyttää. Ratkaisematta on myös se, täytyykö omistajien viedä rakennuksensa pois, voiko kaupunki purkaa ne omistajan kustannuksella vai menevätkö rakennukset kuten maapohjakin kaupungille, joka saattaa vaikka jättää ne paikoilleen ja ottaa omaan käyttöönsä.
Ra -alueiden perusteluksi on esitetty "halu muuttaa loma-asuntoja vakinaiseksi" perustuu vain kaavoittajan mielikuvitukseen. Väitetty peruste "asuntoalueiden laajentuminen yhä lähemmäksi nykyisiä loma-asuntorantoja" tuntuu kafkamaiselta ajatukselta, jonka mukaan varsinaisen asutuksen tullessa lähemmäksi se pakottaa ja oikeuttaa viemään pohjan pois jo ennestään olevalta loma-asutukselta.
Kaavan toteuttaminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa valittajille.
LAUSUNNOT JA VASTINEET YM.
Tampereen kaupunginhallitus ja Pirkanmaan ympäristökeskus ovat antaneet lausunnon valitusten johdosta. Valittajat ovat antaneet vastaselityksen lausuntojen johdosta.
Vastineessaan Lempi Salin ja Marjatta Hämäläinen ovat vaatineet, että Tampereen kaupunki velvoitetaan korvaamaan heille ministeriön päätöksestä aiheutuneet kulut ja omassa vastineessaan Kari Suvanto ym. ovat nostaneet oikeudenkäyntikuluvaatimustaan 25 000 markkaan.
Pispalan asukasyhdistys ry ja Reino Tusa ovat 14.7.2000 toimittaneet ministeriöön kirjelmän, jossa on toivottu muun muassa katselmuksen toimittamista ja korostettu Ala-Pispalan olevan pohjavesialuetta ja rakentamiseen vetisyyden vuoksi huonosti sopivaa.
Kaupunginhallitus on tänne 7.12.2000 saapuneella kirjeellä ilmoittanut peruuttavansa alistuksen Ojalan, Kauppi-Niihaman, Koilliskeskuksen ja Santalahden osalta. Näille alueille kaupunki on päättänyt uusien osayleis- kaavojen laatimisesta.
1) Lausunnon antaminen raukeaa niiden alueiden osalta, joilta kaupunki on peruuttanut alistuksen.
2) Ympäristöministeriö jättää kaupunginvaltuuston päätöksen vahvistamatta seuraavilta osin:
- Pispalan/Tahmelan asuntoalue, täydennysalue 557;
- Iidesjärven etelärannan asuntoalue, täydennysalue 115 sekä Iidesjärven etelärannan julkisten palvelujen ja hallinnon alue;
- Särkijärven/Lahdesjärven pohjoispuolinen asuntoalue, täydennysalueet 336 ja 337;
- Hervantajärven koillispuolella oleva asuntoalue, täydennysalue 329 sekä Hervantajärven koillisrannalla oleva loma-alue sekä
- Valtatie 12 ja Nokiantien väliin osoitettu ympäristöhäiriötä aiheuttamaton teollisuuden alue (TY-1) sekä osa kahdesta valtatie 9:n länsipuolelle osoitetusta palveluvaltaisen yritystoiminnan alueesta (PK-3).
Samalla seuraavat valitukset hyväksytään edellä lueteltuja alueita koskevalta osalta jäljempänä ilmenevin perustein:
- Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n valitus; - Pentti Hakalan (Kurpitsaliike) ja hänen asiakumppaneidensa valitus; - Pispalan asukasyhdistys ry:n ja asiakumppaneidensa valitus; - Tampereen maan ystävät ry:n ja Maan ystävät ry:n valitus; - Hervanta-Seura ry:n ja asiakumppaneidensa valitus; - Kari Suvannon ja hänen asiakumppaneidensa valitus;
3) Muilta osin valtuuston päätös vahvistetaan ja Lempi Salinin ja Marjatta Hämäläisen valitus, Pirkko Huhtisen valitus sekä Tohlopin asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppaneiden valitus hylätään sekä edellä mainitut valitukset niiden alueiden osalta, jotka vahvistetaan.
4) Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään asian laatuun nähden.
5) Vaatimukset katselmuksen toimittamisesta hylätään asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomana.
Peruutetut ja vahvistamatta jätetyt alueet on merkitty kaavakarttaan punaisella.
Perustelut
I Menettelyä koskevat väitteet
1) Kari Suvannon ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkiminen
Kaupunginhallitus on valituksiin antamassaan lausunnossa maininnut Kari Suvannon ym. valituksen tulleen vireille 6.7.1998 ja edellyttänyt tutkittavaksi onko valitus tullut valitusajan kuluessa. Kaupunginvaltuuston päätös on ollut yleisesti nähtävänä 3.6.1998. Suvannon ym. valitus on saapunut ministeriöön faksina 3.7.1998 eli valitusajan viimeisenä päivänä. Alkuperäinen valitus on tullut ministeriöön 6.7.1998. Koska telefax-laitteen välityksellä saapunut valitus, jota on täydennetty valitusajan umpeenkulumisen jälkeen alkuperäisellä valituskirjeellä, on näin täydennettynä tullut vireille valitusaikana, ympäristöministeriö on tutkinut Suvannon ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.
2) Esteellisyys
Yleiskaavan käsittelyyn kaupunginvaltuutettuna sekä kaupunginhallituksen jäsenenä ja ympäristölautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana osallistunut Seppo Rantanen on Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n jäsen ja toiminut yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1980-1984.
Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n hallinnassa on yleiskaava-alueella kaupungilta vuokrattu Marjaranta-niminen tila, joka on yhdistyksellä vapaa-ajan käytössä.
Kuntalain 52 §:n mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintomenettelylain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä. Muun luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ssä säädetään.
Hallintomenettelylain 10 § 1 momentin 5 kohdan mukaisesti luottamushenkilö on esteellinen jos hän on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Saman momentin 6 kohdan mukaisesti luottamushenkilö on esteellinen jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Rantanen on ollut Tampereen Poliisien yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1980-1984. Kantakaupungin yleiskaavaluonnos on ollut nähtävänä joulukuussa 1992, päätös Tampereen yleiskaavan tarkistamisesta on tehty kaupunkisuunnittelutoimikunnassa 19.12.1989. Rantanen ei siten ole ollut Poliisien yhdistyksen puheenjohtajana enää siinä vaiheessa, kun yleiskaavatyö on aloitettu ja kun kaavaa on käsitelty kaupunginhallituksessa ja ympäristölautakunnassa,joten hän ei ole ollut luottamushenkilönä hallintolainkäyttölain 10 § 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavoin esteellinen ottamaan osaa yleiskaavan käsittelyyn.
Koska Rantanen on kuitenkin aikaisemmin ollut johtokunnan puheenjohtajana yhdistyksessä, joka hallitsee yleiskaava-alueella sijaitsevaa tilaa, jonka kaavamerkintä poikkeaa muiden saman järven rannalla sijaitsevien tilojen kaavamerkinnästä, hänen ei olisi tullut ottaa kantaa tämän tilan ja sitä koskevan muistutuksen käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Näin ollen voidaan katsoa, että luottamus Rantasen puolueettomuuteen on vaarantunut 10 § 1 momentin 6 kohdan edellyttämällä tavalla. Koska kuitenkin yleiskaava on jäljempänä ilmenevin perustein jätetty vahvistamatta Tampereen Poliisien yhdistyksen vuokraaman Marjaranta-nimisen tilan osalta ja koska Rantasen esteellisyyden ei voida katsoa vaikuttaneen yleiskaavan ratkaisuihin laajemmin, valtuuston päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.
Koska yleiskaavan ei ole väitettykään koskeneen henkilökohtaisesti Rantasta tai hänen lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä, hän ei ole ollut esteellinen valtuutettuna päättämään yleiskaavan hyväksymisestä kaupunginvaltuustossa.
3) Muistutusten käsittely
Kantakaupungin yleiskaavasta oli nähtävilläoloaikana jätetty yhteensä 338 muistutusta. Muistutuksista oli kaavoitusyksikkö tehnyt tiivistelmän ja antanut vastineet ja toimenpide-ehdotukset. Nämä ovat olleet kaupunginhallituksen ja -valtuuston käytettävissä niiden tehdessä päätöstä osayleiskaavan hyväksymisestä. Lisäksi valtuutetuilla on halutessaan ollut mahdollisuus saada lisätietoja muistutuksista ja lausunnoista sekä mahdollisuus saada ne käyttöönsä lyhentämättöminä.
Tiivistelmään on muistutuksista otettu niissä esitetyt vaatimukset lyhyesti ja huomattavasti tiivistäen. Muistutuksia ja niihin annettuja vastauksia on ryhmitelty asioittain ja kohteittain, jolloin on ollut mahdollista vastata yleisemmin, eri muistutuksiin yhteisellä vastineella ja toimenpide-ehdotuksella. Yleisiä periaatteita on käsitelty useissa vastineissa, myös Lahdesjärven ympäristöä ja Hervantajärven ympäristöä käsittelevissä. Ministeriön käsityksen mukaan muistutuksia on käsitelty riittävästi, joskin laajemmat referoinnit ja vastineet olisivat voineet parantaa vuorovaikutusta ja tiedonsaantia ja siten selventää tilannetta.
Erkki ja Eila Mikkosen, Kari Suvannon, Elvi Michelssonin ja Meri-Sisko Vuoriston muistutuksiin tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta voidaan katsoa vastineessa vastatun viittaamalla Lahdesjärven ympäristöstä tehtyjen muistutusten vastineeseen, jossa on selvitetty ra-merkinnän taustaa. Samoin vastineissa esitettyä yleistä selvitystä Hervantajärven pohjoisrannalla olevan VLM-alueen ja ra-merkinnän yleisiä perusteluista voidaan pitää riittävinä vastauksina myös tilakohtaisiksi erityisperusteluiksi, merkinnän perustelu ei vaihtele eri tilojen kohdalla.
Muistutusten ja lausuntojen käsittelyssä ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, että kaava myöskään tällä perusteella olisi syntynyt virheellisessä järjestyksessä.
Ministeriöllä on ollut käytettävissään alkuperäiset muistutukset ja lausunnot.
4) Kaavakartan ja valtuuston pöytäkirjan väitetyt virheellisyydet
Yleiskaavakartan mittakaava on 1:20 000 mikä on ilmoitettu sekä kartassa numero 1 että viherverkkoa ja suojelua osoittavassa kartassa numero 2. Kaavakartan mittakaavasta ei ole epäselvyyttä. Myös kartassa oleva, mittakaavaa selventävä jana on oikea 2000 metriin saakka. Seuraava väli, jonka pituus on 500 metriä ja joka pitäisi päättyä lukuun 2500, on kuitenkin merkitty päättymään 3000 metriin. Tätä ei kuitenkaan voida pitää virheenä, jolla olisi vaikutusta kaavakartan sisältöön tai sen luettavuuteen tai oikeellisuuteen. Merkintä ei myöskään vaikeuta kaavan toteuttamista.
Hervantajärven tuntumassa oleva asuntoalueen A-1 osa on kaavaselostuksen liitekartassa numero 18 merkitty tunnuksella AO 328 (täydennysalue 328). Sama alueen osa on muistutusten ja lausuntojen tiivistelmän liitekartassa tunnuksella AO 326. Näiden liitekarttojen tunnusnumerolla ei ole merkitystä alueen suunnitellulle maankäytölle, sillä ei ole vaikutusta myöskään kaavakartan oikeellisuuteen tai tunnistettavuuteen. Itse kaavakartassa ei ole täydennysalueiden numeroita. Myös muistutusten vastinetekstistä käy ilmi, että muistutukset on kohdistettu oikeaan alueeseen.
Lempi Salinin ja Marjatta Hämäläisen valituksessa on todettu valtuuston äänestäneen alueesta 131 eikä alueesta nro 313 ole syntynyt päätöstä lainkaan.
Valtuuston pöytäkirjan mukaan otettiin käsiteltäväksi alue 313, jota koskevan esityksen oli tehnyt neljä valtuutettua. Puheenjohtaja tiedusteli valtuustolta voidaanko aluetta 313 koskeva muutosehdotus hyväksyä yksimielisesti ja saatuaan kielteisen vastauksen puheenjohtaja teki seuraavan äänestysesityksen: ne, jotka kannattavat kaupunginhallituksen esitystä, äänestävät jaa, ja ne, jotka kannattavat aluetta 131 koskevaa muutosehdotusta, äänestävät ei. Äänestyksen tuloksen perusteella puheenjohtaja totesi aluetta 313 koskevan muutosehdotuksen tulleen hyväksytyksi.
Pöytäkirjassa olevaa merkintää alueesta 131 voidaan pitää kirjoitusvirheeseen verrattavana virheenä. Kun alettiin käsitellä aluetta 313 todettiin sen sijaitsevan Hervantajärven pohjoisrannalla. Pöytäkirjasta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että valtuutetut olisivat luulleet äänestettävän alueesta nro 131, varsinkaan kun päätökseen ei liity täydennysaluetta, jonka numero olisi 131.
Pöytäkirjassa oleva virhe ei ole vaikuttanut päätöksen lopputulokseen. Pöytäkirjan mukaan valtuusto päätti muun muassa, että yleiskaavaehdotuksen alue 313, Hervantajärven pohjoisranta, merkitään selvitysalueeksi SE-merkinnällä alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi. Alueesta 131 ei kohdassa 'Valtuusto päätti' ole mainintaa.
Kaavakartassa tai kaavaan liittyvässä muussa aineistossa tai valtuuston pöytäkirjassa ei ole tullut esiin sellaista virhettä, joka vaikuttaisi kaavan sisältöön tai sen oikeellisuuteen tai valtuuston päätöksen vahvistamiseen.
5) Virkamiesten ja luottamushenkilöiden toiminnasta
Hervanta-Seura ry:n ym. valituksessa on vaadittu selvitettäväksi virkamiesten ja luottamusmiesten puolueettomuus ja tasapuolisuus sekä mahdollisesti annetut ohjeet muistutusten tekijöille ja valtuutetuille.
Kysymyksessä on sen tyyppisiä ja yksilöimättömiä väitteitä virkamiesten ja luottamushenkilöiden toiminnasta, että niiden käsittely ei kuulu kaavan vahvistamisen yhteyteen.
6) Kaupunginhallituksen päätös 11.5.1998 nro 297
Muun muassa Esko Vuoristo ja Hervanta-Seura ry ovat valittaneet Hämeen lääninoikeudelle kaupunginhallituksen 11.5.1998 tekemästä päätöksestä esittää valtuustolle yleiskaavan hyväksymistä. Lääninoikeus on päätöksellään 29.10.1998 tältä osin hylännyt valituksen. Perusteluna hylkäämiselle on, että kaupunginhallituksen päätös koskee kokonaisuudessaan valmistelua eikä siitä kuntalain 91 §:n mukaan saa tehdä oikaisuvaatimusta, minkä vuoksi kaupunginhallituksen on tullut jättää oikaisuvaatimukset tutkimatta.
Kaupunginhallituksen päätös esittää valtuustolle yleiskaavan hyväksymistä, on osa yleiskaavan käsittelyä. Yleiskaavan vahvistamisen yhteydessä tutkitaan sekä kaavan sisältö että koko yleiskaavamenettely. Näin ollen kaupunginhallituksen esitystä koskevaa päätöstä ei voida tutkia yleiskaavasta erillisenä, kuten lääninoikeuskin oli päätöksessään todennut.
7) Kaupungin kaavaehdotuksesta hankkimat lausunnot
15.1.-13.2.1998 nähtävillä olleesta yleiskaavaehdotuksesta on annettu 22 lausuntoa. Muun muassa Pirkanmaan liitto on tällöin antanut lausuntonsa. Museovirasto on antanut lausunnon aikaisemmasta, 2.1.1996 päivätystä yleiskaavaehdotuksesta. Koska ehdotusta ei tämän jälkeen ole oleellisesti muutettu Museoviraston esiin ottamien kohteiden osalta muutoin kuin, että sitä on tarkistettu lausunnon pohjalta, ei uuden lausunnon hankkiminen ole ollut välttämätöntä. Yleiskaavaehdotuksesta on hankittu asianmukaiset lausunnot.
8) Selvitykset ja ympäristövaikutusten arviointi
Yleiskaavan yhteydessä on tehty muun muassa seuraavat selvitykset:
- Tampereen kaupungin viheralueselvitys, luonnos 1994, selvitykseen liittyy myös kartat viheralueet ja viheralueiden luokitus; - Myllypuron ympäristöselvitys 1993; - Koipijärvi-Vuoreksen alueen maisemaselvitys 1998; - Ojalan alueen maisemaselvitys 1996; - Yleiskaavan täydennysalueiden kaavatalousselvitys 1994; - Nurmi, Sorila, Aitoniemi kaavatalousselvitys 1993.
Kaavaa laadittaessa on lisäksi ollut käytettävissä muita selvityksiä, kuten kaupungin ympäristöviraston julkaisu Tampereen arvokkaat luontokohteet 3/1994.
Yleiskaava vahvistetulta osin perustuu riittäviin selvityksin muun muassa alueen luonnosta, ympäristöstä ja maisemasta, samoin suunnitellun maankäytön aiheuttamista rakentamis- ja käyttökustannuksista. Lisäksi kaavan laatimisen yhteydessä on ollut käytettävissä selvityksiä myös asuntorakentamistarpeesta ja rakentamisen tiivistämisen vaikutuksista. Yleiskaava näiltä osin täyttää rakennuslain 3 §:n 1 momentin vaatimukset siitä, että kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset.
Yleiskaavan laatimisvaiheen aikana, 1.9.1994 tuli voimaan yllä mainittu rakennuslain 3 §:n muutos, jonka 2 momentin mukaan kaavaehdotusta valmisteltaessa kaavaan voidaan sisällyttää erityinen selvitys ympäristövaikutuksista, jos suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Yleiskaavaehdotuksen 17.4.1998 vaikutuksista on tehty tarkastelu, jossa on selvitetty vaikutukset luonnonympäristöön ja maisemaan, kaupunkirakenteeseen, liikenteeseen, elinkeinoihin, palveluihin ja elinkeinoelämään, yhdyskuntatalouteen sekä kaupungin ympäristöpoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumiseen. Kaavaa laadittaessa on tältä osin tehty riittävä selvitys myös suunnitellun maankäytön ympäristövaikutuksista.
Selvitysten riittävyydestä jäljempänä vahvistamatta jätetyiltä osin on lausuttu erikseen.
II Vahvistamatta jätetyt alueet. Valitukset siltä osin, kuin ne on hyväksytty.
1) Pohjavesialueet Valtatie 12 ja Nokiantien väliin osoitettu TY-I -alue sekä kaksi valtatie 9 länsipuolelle osoitettua PK-3 -aluetta
Pohjaveden muodostumisalueella ja vedenottamoiden lähellä tapahtuva rakentaminen saattaa vaarantaa pohjaveden laatua. Rakentaminen voi vaarantaa myös pohjaveden määrää koska se vähentää viheralueita, joista puhdas pohjavesi suodattuu vedenottamoille.
Likolammen vesi imeytyy suoraan pohjavedeksi, lammessa ei ole lasku-uomaa. Likolammen vedenlaadun turvaaminen edellyttää, ettei lampea kuormiteta nykyistä enempää ilman, että rakentamisen vaikutukset Likolammen veden laatuun on selvitetty.
Valtatie 12 ja Nokiantien väliin osoitettu ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alue sijaitsee pohjavesialueella ja varsin lähellä Likolampea ja Mustalammin vedenottamoa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan teollisuuden sijoittuminen tälle alueelle saattaa aiheuttaa vaaraa pohjavedelle. Pohjavesialueen, Mustalammin veden ottamon ja Likolammen suojaamiseksi on suunnitellun teollisuuden vaikutukset selvitettävä.
Valtatiehen 9 rajoittuvat, valtatien länsipuolella, Vilusen sorakuopan länsiosassa sijaitsevat palveluvaltaisen yritystoiminnan alueet sijaitsevat myös pohjavesialueella ja melko lähellä Messukylän vedenottamoa. Lisäksi alue on entistä maa-ainesten ottoaluetta.
Yleiskaavaa ei ole edellä mainittujen, pohjavesialueelle ja vedenottamoiden lähelle suunniteltujen alueiden osalta laadittu siten, että olisi tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelmien toteuttamisen ympäristövaikutukset.
2) Pispalan/Tahmelan ryhmäpuutarha-alue, Ala- Pispalan täydennysalue nro 557
Alue sijaitsee Pispalassa, Pyhäjärven ja Pispalan harjun välisessä maastossa. Kysymyksessä on neljän hehtaarin suuruinen ryhmäpuutarhakäytössä oleva alue, jossa on lähes 60 palstaa. Alueelle on suunniteltu lähemmäs 100 asuntoa. Asuntoalueen ja rannan väliin on yleiskaavassa osoitettu noin 20 metrin levyinen vihervyöhyke, lähivirkistysalue VLM. Asemakaavassa palstaviljelyalue on yleisten rakennusten korttelialuetta ja urheilupalvelujen aluetta.
Pispala kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. Ryhmäpuutarha-alueen sijainti järven ja rakennetun harjunrinteen välissä on sekä maisemallisesti että virkistyskäytön ja Pispalan viihtyisyyden kannalta varsin keskeinen.
Kysymyksessä oleva alue on ollut palstaviljelykäytössä vuosikymmeniä. Alueen nykyistä käyttöä voidaan pitää osana Pispalan omaleimaisuutta ja kulttuurihistoriaa. Vaikka ryhmäpuutarha-alue ei ole yleisessä käytössä siinä mielessä, että kaikki voisivat osallistua puutarhaviljelyyn, sillä on kuitenkin sosiaalista merkitystä paikkana, jossa kaupunkilaiset voivat yhdessä tehdä ja harrastaa luontoon liittyvää toimintaa. Alue ei palstaviljelykäytössä ole suljettu, sen läpi on mahdollista kulkea ja maisema järvelle on avoin. Avoin maasto avartaa tilaa niin rantaan rajoittuvan viheralueyhteyden käytön kannalta kuin myös varsin tiiviisti rakennetun Pispalan asukkaiden viihtyisyyden kannalta. Puutarhamaalla on edelleen myös hyötykäyttöä.
Alue soveltuu maaperänsä vuoksi erityisesti viljelykäyttöön ja kasvitarha-alue onkin arvokas myös kasvistoltaan. Muun muassa Pentti Hakalan (Kurpitsaliikkeen) valituksen liitteenä olevan Matti Kääntösen artikkelin mukaan kostea lähteikköinen "mustan mullan" maa on erinomainen kasvupaikka monille kosteikkokasveille. Alueelta tavataan vielä vanhoja kulttuurikasveja ja vanhakantaisia koristekasveja sekä villiintyneitä viljelykasveja, joista monet ovat olleet yleisiä Pispalassa mutta ovat muun muassa uudisrakentamisen, pihojen kiveämisen ja siistimisen myötä muualta kadonneet.
Yleiskaavaehdotuksen vaikutuksista 17.4.1998 tehdyssä tarkastelussa ei ole mainintaa Ala- Pispalan täydennysalueesta. Kohdassa "Vaikutukset yhdyskuntatalouteen" on kuitenkin todettu, että kunnallistaloudellisesti edullisimpia asuntoalueita on mm. Pispala-suunnittelualueen täydennysalueet. Muistutuksiin annetussa vastineessa täydennysaluetta on perusteltu Pispalan asukasluvun alentumisella. Ylä- ja Ala-Pispalan asukasluku on noin kolmessakymmenessä vuodessa alentunut 5 000 asukkaasta 2 900 asukkaaseen.
Tämän mukaisesti ryhmäpuutarha-alueen rakentamisen vaikutuksia muun muassa maisemaan ja viihtyvyyteen, Pispalan kulttuurihistorialliseen arvoon sekä lajiston säilymiseen ei ole selvitetty.
Edellä olevan mukaisesti yleiskaavaa ei Ala- Pispalan täydennysalueen osalta ole tehty rakennuslain 3 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla siten, että olisi tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä sosiaaliset ja kulttuurivaikutukset. Näin ollen ei myöskään ole riittäviä perusteita ratkaista sitä, täyttääkö aluevaraus rakennuslain 22 § 2 momentin vaatimuksen siitä, että kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin ja että kaavalla on edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.
2) Iidesjärven ympäristö
Iidesjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alueella on edelleen varsin monipuolinen lintuyhteisö ja se on huomattava muuton- ja sulkasadonaikainen kerääntymiskeskus. Iidesjärvi on myös tärkeä tutkimus-, opetus- ja luonnonharrastuskohde. Iidesjärven ranta-alueen on yleiskaavan vaikutusten tarkastelussa todettu sijaitsevan ekologisesti, maisemarakenteellisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin tärkeässä Iidesjärven-Kaukajärven murroslaaksossa. Iidesjärvi on myös Tampereen keskisen kaupunkialueen sisäjärvi, jolla on huomattava merkitys keskustan virkistysalueena.
Iidesjärven ja Nekalantien välinen alue, lukuun ottamatta järven läntisintä päätä on 6.6.1997 vahvistetussa seutukaavassa osoitettu VL- eli lähivirkistysalueeksi.
Järven suojelullisia ja virkistyksellisiä arvoja on jo heikentänyt asutuksen ja liikenteen lisääntyminen alueella, erityisesti järven pohjoisrannalla. Toisaalta myös virkistyskäytön lisääntyminen voi heikentää alueen suoje- lullisia arvoja. Jo vuonna 1990 laaditussa Tampereen Lintutieteellisen yhdistyksen selvityksessä Iidesjärven pesimälinnuston on todettu muuttuneen varsin yksipuoliseksi eikä lintukannan säilyttäminen järvellä siedä enää uusia ihmistoiminnan muotoja.
Ympäristöviraston julkaisussa Tampereen arvokkaat luontokohteet vuodelta 1994 Iidesjärven on todettu olevan Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi. Järven jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle on kuitenkin yksipuolistanut sen pesimälinnuston kolmeen valtalajiin: naurulokkiin, sinisorsaan ja silkkiuikkuun. Nokikanoja on ollut joitakin pareja. Yksittäisinä pareina on todettu tavi, haapana, lapasorsa, tukkasotka, punasotka, telkkä ja kalalokki. Vesilintujen lisäksi ruovikoissa elävät satakieli, ruokoja- rytikerttunen sekä pajusirkku. Hervannan valtaväylän rakentaminen on heikentänyt Iidesjärven merkitystä muuttolintujen levähdyspaikkana. Julkaisussa on korostettukin vielä jäljellä olevien linnuston ja kasviston kannalta merkittävien osien suojelun tärkeyttä.
Iidesjärven ranta-alueille on vuonna 1992 laadittu maisemallinen kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Suunnitelman mukaan järven etelärannal-le oli tarkoitus toteuttaa eri ikäryhmiä palveleva perhepuisto. Vaikutusten tiivistelmän mukaan noin puolet etelärannasta on toteutettu, muun muassa polkuverkostot. Puistokokonaisuuden on oletettu palvelevan noin 8 000 asukasta.
Yleiskaavassa Iidesjärven etelärannalle on merkitty AP eli pientalovaltainen asuntoalue. Asuntoalueen väestömääräksi on arvioitu 450 henkilöä. Täydennysalue sijaitsee osalla virkistysaluekokonaisuutta,joka yhdessä Tohlopin, Pyynikin ja Kaupin virkistysalueiden kanssa muodostaa ekologisesti ja maisemarakenteellisesti merkittävän keskuspuistoverkoston. Nekalantien ja Iidesjärven välinen alue, joka seutukaavassa on virkistysaluetta ja joka toimii myös suojelualueen puskurivyöhykkeenä, on nykyisellään suunnitellun asuntoalueen kohdalla noin 200 metriä leveä. Yleiskaavassa asuntoalueen ja järven välinen alue on kapeimmillaan vain noin 20 metriä. Tämä alue on osoitettu VLL eli luonnonmukaiseksi lähivirkistysalueeksi.
Myös järven kaakkoiskulmaan, Hervannan valtaväylän ja Nekalantien risteyksen, teiden ja järven väliselle alueelle on osoitettu PY eli julkisten palvelujen ja hallinnon alue. Julkisten palvelujen alue rajoittuisi suoraan suojelualueeseen.
Kun Iidesjärvi on sisällytetty valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, sen arvo lintujen pesimäalueena ja levähdyspaikkana on tällöin selvitetty. Yleiskaavan vaikutustarkastelussa Iidesjärven ranta-alueiden on todettu muodostavat edelleen arvokkaan biologisen kokonaisuuden, jolla on merkittävä luonnonsuojelullinen arvo. Se on edelleen myös kantakaupungin merkittävin biologian ja maantieteen opetuskohde, jota käyttävät myös hyväkseen useat luonnonharrastusyhdistykset retki- ja havaintokohteena.
Usean sadan asukkaan asuntoalue sekä julkisten palvelujen alue lisäisi huomattavasti Iidesjärven ranta-alueen käyttöä, mikä puolestaan heikentäisi järven arvoa niin lintujen pesimäpaikkana kuin muuton aikaisena levähdyspaikkanakin. Rakentaminen ja alueen käyttö vähentäisi luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttaisi kasvilajiston ja vesilintujen lajimäärän köyhtymistä. Kaavan laatimisen yhteydessä ei kuitenkaan ole selvin miten paljon, millä tavoin ja minkä lajin elinolot heikentyvät. Myös vaikutukset järven veden laatuun, joka jo nykyisellään on varsin huono, on selvittämättä. Suunnitellun uuden maankäytön vaikutukset suojelulle on siten selvittämättä.
Myös yleiskaavan vaikutusten tarkastelussa on todettu asuntoalueen rakentamisen aiheuttavan ranta-alueen pirstoutumista, mikä merkitsee sen virkistysarvon oleellista heikentymistä ja rannan puskurivyöhykkeen pienentämisen heikentävän järven veden laatua. Lisäksi asuntoalue sijaitsee osittain melualueella. Vaikutustarkastelu osoittaa siten monia seikkoja, joiden perusteella kaavavaraus on arveluttava.
Asuntoalue ja julkisten palvelujen alue sijoittuisivat vahvistetun seutukaavan virkistysalueelle. Järveä ympäröivät jo tiiviit asuinalueet, joten monipuolisilla virkistyspalveluilla on kysyntää. Uusien asuntoalueiden toteuduttua noin kahden kilometrin etäisyydellä aluepuistosta olisi noin 18 000 asukasta, joiden lähimmät laajat virkistysaluekokonaisuudet olisivat valtaväylien takana yli neljän kilometrin kävelymatkan päässä.
Tehdyt selvitykset osoittavat, ettei riittäviä perusteita osoittaa asuinaluetta tai julkisten palvelujen aluetta Iidesjärven ja Nekalantien väliselle ranta-alueelle. Yleiskaava ei siten tältäkään osin täytä rakennuslain 3 § 1 momentin vaatimuksia eikä 22 § 2 momentin vaatimusta siitä, että kaavalla on edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Lisäksi kaava poikkeaa virkistysalueen leveyden osalta seutukaavassa hyväksytystä maankäytöstä. Seutukaava ei siten tältä osin ole ollut riittävästi ohjeena yleiskaavaa laadittaessa.
4) Hervanta sekä Särkijärven/Lahdesjärven ympäristö Täydennysalueet 329 sekä 336 ja 337 Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat
Hervanta ympäristöön on yleiskaavassa osoitettu muun muassa täydennysalue 329 eli yleiskaavan A-1 asuntoalue. Särkijärven/Lahdesjärven ympäristöön on osoitettu yksi täydennysalue (alueiden 336 ja 337 yhdistetty kohde), joka on yleiskaavan A-1, osin kerrostalovaltaista-, osin rivitaloaluetta. Alueen 329 pinta-ala on noin 19 hehtaaria, sinne on suunniteltu noin 300 asuntoa. Alueet 336 ja 337 ovat yhteensä noin 26 hehtaaria ja suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yli 600.
Kaupungin lausunnon mukaan liito-oravien esiintymisestä Hervanta ja Särkijärven-Lahdesjärven alueella on kaavaa laadittaessa ollut käytettävissä kaupungin julkaisu Tampereen arvokkaat luontokohteet vuodelta 1994. Julkaisun mukaan Särkijärven pohjoispuolinen metsä on arvokasta kasvialuetta. Liito-oravasta on maininta, jonka mukaan alueella on havaittu useina vuosina myös liito-orava. Tammikuussa 1998 ympäristövalvonta kartoitti liito-oravan esiintymistä ja totesi tällöin Särkijärven pohjoispuolisen metsän olevan vanhaa metsäaluetta, jossa kasvaa runsaasti lehtipuita, mm. suuri haavikko. Liito-orava on havaittu siellä useina vuosina. Havainnot sijoittuvat 1980-luvun puoliväliin. Aivan alueen välittömästä läheisyydestä on lisäksi kaksi havaintoa: vuonna 1997 on löydetty poikaseton pesä varpuspöllön pöntöstä ja vuonna 1995 havaittiin varpuspöllön pöntöstä pesä, jossa oli yksi kuollut poikanen. Nämä havainnot osoittavat, että liito-orava on edelleen asustanut alueella. Liito-orava on yöaktiivinen ja hyvin paikkauskollinen laji. Tästä syystä Särkijärven pohjoispuolinen metsä voidaan katsoa lajin yhtenäiseksi lisääntymisalueeksi koska alueella oleva haavikko tarjoaa sille soveltuvia pesä- ja ruokailupuita.
Edelleen Tampereen arvokkaat luontokohteet julkaisun mukaan alueella on monipuolista kasvillisuutta ja eläimistöä, sen linnusto ja pieneliöstö on monipuolista.
Yleiskaavasta antamassaan lausunnossa ympäristövalvontayksikkö piti Lahdesjärven itäpuolisen metsikön eli täydennysalueiden 336 ja 337 asuntoaluevarausta ongelmallisena juuri liito-orava havaintojen vuoksi.
Hervantajärven pohjoispuolinen alue on vanhaa kuusivaltaista sekametsää, jossa on runsaasti isoja kolohaapoja. Alue on harvennettua, melko iäkästä kuusivaltaista sekametsää, jossa on muutama iso kolohaapa.
Hervanta koillispuolella, yleiskaavan täydennysalueen 329 kohdalla on haapoja ja tervaleppiä kasvava alue. Kysymyksessä on vanhan metsän alue, jossa on kolohaapoja, pökkelöitä ja maatuvia puita.
Yleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaupunki on teettänyt muun muassa Lahdesjärven ja Hervantajärven - Makkarajärven - Perä-Ruskon alueiden liito-oravainventoinnin, joka on tehty vuonna 1999 huhti-syyskuun välisenä aikana ja vuonna 2000 kesä-lokakuussa. Inventoinnin on tehnyt Martti Lagerström. Alueelta on tarkastettu aikaisempina vuosina asutuiksi todetut liito-oravareviirit ja niiden asumistilanne.
Inventoinnissa tehtiin seuraavat liito-oravahavainnot:
- Lahdesjärveltä varma pesintä vuosina 1997 ja 1998 pöntössä (yleiskaavan VLM/ra- aluetta); elokuussa 1998 kesäpesä pöntössä, ei asuttuna 1999-2000 (A-1, asuntoalueetta); marraskuussa 1999 pesä ja emo pöntössä, ei asuttuna kesällä 2000 (yleiskaavan asuntoaluetta),
- Särkijärven itäpuolella syksyllä 1996 kuollut liito-orava varpuspöllöpöntössä, ei merkkejä asumisesta vuosina 1997-2000, (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven kaakkoispuolella, asuttuna, mahdollisesti pesintä 1998; ei merkkejä vuosina 1999-2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven koillispuolella / Makkarajärven lounaispuolella keväällä ja kesällä ruokailutähteitä haapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina 1999-2000 (yleiskaavan asuntoaluetta),
- Makkarajärven koillispuolella uusi havaintopaikka; kesällä 1999 ruokailutähteitä haavikossa; ei merkkejä vuonna 2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Makkarajärven kaakkoispuoli: asuttuna ainakin vuosina 1997-1998, ei asumismerkkejä vuosina 1999-2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven lounaisranta: asuttu reviiri 1994-1998, vuosittain ulosteita kolohaapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina 1999-2000 (yleiskaavan selvitysaluetta).
Edellä mainittujen lisäksi on järvien tuntumasta, Vuoreksen selvitysalueelta useita havaintoja.
Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä ole luonnossa selvästi havaittavissa. Hervanta ja Lahdesjärven ympäristössä on liito-oravan elinympäristöksi sopivia eriikäisiä sekametsiä ja kelohonkia. Lahdesjärven/Särkijärven pohjoispuolinen metsä ja Hervantajärven pohjois-, itä- ja kaakkoispuoliset metsät ovat liito-oravalle otollista asuma-aluetta. Hervantajärven pohjoispuolella, järven ja Ruskontien välissä on inventoidun alueen arvokkainta vanhaa metsää.
Inventoinnin mukaan useimmilla aikaisemmin tehdyillä havaintopaikoilla ei ollut merkkejä liito-oravasta vuosina 1999-2000. Tästä ei kuitenkaan voida vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että liito-orava ei enää pesisi tai liikkuisi alueella lainkaan. Inventointi on tehty siten, että alue on jaettu ruutuihin ja jokaisen yksittäisen hehtaariruudun elinympäristön kelpoisuus liito-oravalle on arvioitu. Kun liito-oravan esiintymistä on tutkittu vain niiltä paikoilta, joissa aikaisempina vuosina on todettu olleen merkkejä pesästä tai ruokailupaikasta, ei tässä vaiheessa voi olla varmuutta siitä, etteikö liito-orava kuitenkin asustaisi samalla metsäalueella. Esiintymistä näillä alueilla tulisi seurata vielä 3-4 vuotta.
Liito-orava kuuluu Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tämän mukaiset lajisuojelun erityissäännökset on annettu luonnonsuojelulain 49 §:ssä.
Liito-orava on luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettu uhanalainen laji. Kansallisessa arvioinnissa liito-orava on todettu vaarantuneeksi lajiksi.
Liito-oravan kannasta, elinpiireistä, biologiasta ja käyttäytymisestä on tehty laaja valtakunnallinen selvitys, joka on valmistunut kesällä 2000 (Liito-orava työryhmä). Selvityksen mukaan liito-oravakanta on hitaasti taantumassa.
Liito-oravan elinpiiri voi olla varsin laaja, työryhmän raportin mukaan öisin urokset saattavat käydä yli kahden kilometrin päässä ja naaraat 900 metrin päässä pesästään. Toisaalta liito-orava voi esiintyä hyvinkin lähellä asutusta, kuten Hervannasta, muun muassa Teknillisen korkeakoulun alueelta tehdyt havainnot osoittavat. Näin ollen asutuksen lisääminen alueelle, jossa on liito-oravan levähdys- tai lisääntymispaikkoja; edellyttää liito-oravien esiintymispaikkojen ja elintapojen tuntemusta ja huomioon ottamista. Liito-orava työryhmän suositusten mukaan esiintymispaikalla on tarpeen säilyttää riittävä määrä kolo-ja suojapuita ja näiden yhteys laajempiin metsäalueisiin.
Särkijärven pohjoispuolen täydennysalueilta 336 ja 337 on liito-oravahavaintoja. Näiden alueiden rakentaminen yleiskaavan mukaiseksi hävittäisi selvästi luonnossa havaittavan liito-oravan lisääntymispaikan. Lisäksi yleiskaavassa on selvittämättä miten tälle alueelle järjestetään luonto-olosuhteet huomioon ottava, riittävä kulkuyhteys.
Hervantajärven koillispuolella, Makkarajärven lounaispuolella sijaitsevan täydennysalueen 329 kohdalla on havaittu merkkejä liito-oravan asumisesta. Myös tämän asuntoalueen toteuttaminen hävittäisi selvästi luonnossa havaittavan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan.
Liito-oravakannan säilymiselle on tärkeää, että liito-oravan asumisalueelta on yhteys laajempiin metsäalueisiin. Tämän vuoksi myös yleiskaavassa tulee säilyttää mahdollisuus liito-oravan liikkumiselle läheiselle laajemmalle metsäalueelle.
Suurin osa Hervantajärven sekä Lahdesjärven ympäristön liito-orava havainnoista on tehty tai ainakin raportoitu vasta yleiskaavan hyväksymisen jälkeen minkä vuoksi havaintoja ei ole voitukaan ottaa huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Tällä alueella on kuitenkin kiistatta todettu olevan liito-oravan levähdys- ja lisääntymispaikkoja sekä liito-oravan asumisalueeksi hyvin sopivia metsiä, myös kaavassa asuntoalueiksi suunnitelluilta paikoilla. Kun liito-oravan esiintymistä alueella ei kaavaa laadittaessa näin ollen ole otettu riittävästi huomioon, yleiskaavaa ei Hervantajärven A-1 -aluevarauksen 329 sekä Särkijärven/Lahdesjärven A-1 -alueiden 336 ja 337 osalta ole laadittu siten, että kaavalla edistettäisiin luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.
5) Hervanta koillisrannan R-1-alue
Hervanta kaakkoisrannalla oleva yksi, noin 1,5 hehtaarin suuruinen niemessä sijaitseva, Marjaranta -niminen tila on merkitty yleiskaavaan R-1 eli -loma-alueeksi. Alue on varattu yhteisöjen lomarakentamiseen. Myös uusien lomarakennusten rakentaminen tälle alueelle on periaatteessa sallittua. Kaikki muut järven pohjois- ja kaakkoisrannan lomarakennuskäytössä tai pysyvinä asuntoina olevat tilat on osoitettu merkinnällä VLM/ra, jolloin uusien lomarakennusten rakentaminen ei ole sallittu.
Kaupunki on perustellut R-1 merkintää sillä, että tämä on ainoa Hervantajärven loma-alueista, joka on rakennettu nimenomaan yhdistyksen käyttöön. Muut yhdistysten käytössä olevat lomarakennukset on rinnastettavissa ympäröiviin yksityisiin lomarakennuksiin.
Marjaranta on Tampereen kaupungin omistama tila, joka on vuokrattu poliisien yhdistyksen virkistystoimintaan. Tilalla on kaksi suurehkoa rakennusta sekä noin 15 lomamökkiä ja saunarakennus.
Hervantajärven muiden lomarakennustilojen ramerkintää on perusteltu jäljempänä kohdassa "Hervantajärven ympäristö". Marjaranta poikkeaa muista lähialueen lomarakennuspaikoista siinä, että sen alueelle on rakennettu enemmän kuin muille tiloille ja että rakennusten käyttäjämäärä on huomattavan suuri. Kysymys ei kuitenkaan ole matkailupalvelu tai -yritystoiminnasta vaan yhden yhdistyksen jäsenten vapaa-ajanviettopaikasta. Käyttötarkoitukseltaan tila ei juurikaan poikkea Hervantajärven pohjois- tai kaakkoisrannan lomarakennuspaikkojen käyttötarkoituksesta.
Marjarannan tilaa koskevat Hervannan kaupunginosan läheisyyden aiheuttamat rakentamispaineet ja virkistysalueen tarve. Myöskään tilan läheisyydessä tehtyjen liito-oravahavaintojen vuoksi ei ole perusteltua merkitä Marjarannan tilaa loma-asuntoalueeksi ja käsitellä sitä kaavoituksessa toisin kuin lähistöllä sijaitsevia, yksityiskäytössä olevia ja muita yhteisökäytössä olevia lomarakennuksia.
Ympäristöministeriö katsoo, että Marjarannan tilalle osoitetun maankäytön osalta yleiskaavaa ei ole laadittu siten, että maankäytön kannalta samassa tilanteessa olevia eri maanomistajia olisi kohdeltu tasapuolisesti. Kun Marjaranta sijaitsee vielä lähellä liito-oravan esiintymispaikkaa, ei kaavassa myöskään tältä kannalta ole riittäviä perusteita Marjarannan tilan loma-alue-merkinnälle.
III Vahvistetut alueet Valitukset siltä osin kuin ne on hylätty
1)Tohloppijärven ympäristö Täydennysalueet 530, 531 ja 534
Tohloppijärveen rajoittuva alue on yleiskaavassa suurelta osin lähivirkistysaluetta. Alue on määritelty osaksi läntisten kaupunginosien keskuspuistoa. Keskuspuiston pinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta Tohlopinpuisto on noin 65 hehtaaria. Puistokokonaisuusliittyy Ylöjärven ja Hämeenkyrön laajoihin seudullisiin virkistysalueisiin.
Yleiskaavan yhtenä tavoitteena on ollut valtuuston vuonna 1997 hyväksymän Tampereen kaupungin strategian ja siihen sisältyvän maankäyttöstrategian mukaan kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen säilyttäen kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö. Kaavaselostuksen mukaan täydennysalueet on sijoitettu olevan kaupunkirakenteen yhteyteen joko rakentamattomille välialueille tai olevan rakenteen laajennukseksi. Sijoittamalla uudet alueet pääosin valmiin kunnallistekniikan tuntumaan, säästetään sekä katujen, vesihuollon että energiahuollon kustannuksia. Samoin tukeutumalla jo oleviin palveluihin säästytään uusien toimitilojen rakentamiselta sekä turvataan palvelujen säilyminen alueella.
Edellä olevaan perustuen myös Tohloppijärven ympäristöön on osoitettu kolme täydennysaluetta. Näistä täydennysalue nro 531 on pinta- alaltaan 6,3 hehtaaria ja sen pohjoispuolinen täydennysalue nro 530 on 1,1 hehtaaria. Täydennysalue nro 534 Rasonhaka on noin 3,4 hehtaaria. Täydennysalueille suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yhteensä noin 280.
Suunnitellut täydennysalueet eivät sisälly keskuspuiston alueeseen. Täydennysalue 530 on metsää, 531 peltoa (kaavassa AP, pientalovaltainen asuntoalue). Pelto on viljeltyä aluetta, jossa ei ole esimerkiksi polkuyhteyksiä. Metsä sekä pellon pohjoisreuna on lehtomaista kangasta ja osittain umpeenkasvanutta niittyä. Kulutuskestävyytensä vuoksi alueet soveltuvat asuntoalueeksi.
Täydennysalueiden ja Tohloppijärven väliin on osoitettu kapeimmillaan noin 200 metriä leveä virkistysaluevyöhyke,jossa on muun muassa palstaviljelyalueeksi merkittyjä alueita sekä uimaranta. Rakentamisella ei katkaista Tohloppijärven ympäristön viheraluevyöhykettä ja järven ja asuntoalueiden väliin jää riittävästi suojavyöhykettä.
Rasinhaka eli eteläisin Tohloppijärven ympäristön täydennysalueista (534, AK, kerrostalovaltainen asuntoalue) on tuoretta kangasta ja osin soistunutta aluetta. Kulutuskestävyytensä ja kasvukykynsä puolesta myös tämä alue soveltuu asuntoalueeksi. Tohloppijärven rannassa on lehto, joka on arvokasta kasvillisuusaluetta. Täydennysalue ei kuitenkaan ulotu lehtoon saakka, suunnitellun asuntoalueen ja rantalehdon väliin jää metsäinen suojavyöhyke. Kaavan AK-alueen lähin etäisyys Tohloppijärvestä on noin 200 metriä. Tämä vyöhyke on VLM eli maisema- ja luonnonhoitoalueeksi varattua lähivirkistysaluetta. Maasto täydennysalueelta laskee melko jyrkästi rantaan päin. Aluetta asemakaavoitettaessa tulee ottaa huomioon alueen maasto-olosuhteet ja rannan läheisyys.
Lounaisella suuralueella, johon Tohloppi kuuluu, on laskettu olevan virkistysalueita noin 223 m2/asukas vuonna 2020, mikä on jonkun verran enemmän kuin kantakaupungissa keskimäärin.
Täydennysrakennusalue 531:n lähellä olevan pallokentän kohdalla olleen kaatopaikan mahdolliset riskit tulee asemakaavan laatimisen yhteydessä selvittää ja ottaa asemakaavaan riittävät määräykset tarvittavista kunnostustoimenpiteistä.
Tohloppijärven ympäristön osalta yleiskaava on laadittu siten, että se täyttää muun muassa rakennusalain 22 §:n 2 momentin vaatimuksen siitä, että yleiskaavassa tulee varata vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten.
2) Kirkkosuo ja Munapuolenahde
Kirkkosuo on merkitty yleiskaavassa osittain VU- eli urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi ja osittain lähivirkistysalueeksi merkinnällä VLM. VU-alueella on golf-kenttä.
Munapuolenahteen alueella on kaavassa AP eli pientalovaltainen asuntoalue (täydennysrakennuskohde 323). Asuntoalue rajoittuu katualueeseen.
Kirkkosuon kautta säilyy viheryhteys Kaukajärven suunnasta Iidesjärvelle. Myös avointa maisematilaa säilyy. Asuntoalue sijaitsee avoimen, rakentamattoman alueen reunassa, liikennealueen yhteydessä, missä se ei katkaise viheryhteyksiä. Asuntoalue on toteutettu 31.7.1998 vahvistetun asemakaavan mukaisesti.
Yleiskaava on Kirkkosuon virkistysalueen sekä Munapuolenahteen asuntoalueen osalta laadittu niin, että on varattu vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten. Oleellista viheryhteyden kannalta on se, että alueella turvataan riittävän väljä yleinen kulkumahdollisuus. Kirkkosuonnotko on mainittu myös kantakaupungin viheralueselvityksessä merkittäväksi viherverkon osaksi. Asemakaavassa Kirkkosuo on VL-5 eli lähivirkistysaluetta, jota on hoidettava siten, että sen luonne avoimena maisematilana säilyy.
3) Vihiojan varsi Täydennysalueet 321, 323 ja 324
Vihioja ranta-alueineen on maisemallisesti ja lajistonsa puolesta arvokasta, maankäytön suunnittelussa erityisesti huomioon otettava ja vaalittava osa kaupunkiluontoa. Yleiskaavassa Vihiojan varsi on pääosin VLM- eli maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattua lähivirkistysaluetta. Alueella säilytetään alkuperäinen luonnonympäristö. Puiden kaataminen, kaivamis-, louhimis-, tasoittamis- ja täyttötyöt tai niihin verrattavat toimenpiteet ovat alueella kaavamääräyksen perusteella luvanvaraisia kuten rakennuslain 124 a §:ssä on säädetty (tämän vuoden alusta luvat käsitellään maankäyttö- ja rakennuslain maisematyölupaa koskevien säännösten mukaisesti). Edelleen kaavamääräyksen mukaan Vihiojan varren tulisi säilyä monimuotoisena ja runsaslajisena vyöhykkeenä, jota ei rakenneta siistiksi maisemapuistoksi.
Erityisen tärkeää kaavan virkistysalueen osalta on, että Vihioja ja sen rantavyöhyke säilytetään luonnontilaisena vyöhykkeenä, jossa elävä ja kasvava lajisto säilyy ja voi kehittyä. Oleellista on myös säilyttää Vihiojannotko ja jäljellä oleva viheralueyhteys kaupungin itärajalta Pyhäjärvelle, samoin virkistysaluevyöhyke sekä Särkijärven että Iidesjärven suuntaan.
Täydennysrakennusalueet 321, 322 ja 324 liittyvät jo olemassa oleviin asuntoalueisiin ja tiestöön. Numero 321 on pinta-alaltaan 3,2 hehtaaria; 322 on alle 2 hehtaarin suuruinen ja 324 on pinta-alaltaan yli 3 hehtaaria. Asuntoja on suunniteltu yhteensä noin 150. Alueet sopivat täydennysrakentamiskohteiksi, kun niiden toteuttamisessa otetaan huomioon Vihiojan läheisyys.
4) Rantaperkiön kasvimaa-alue/täydennysalue 415
Kasvimaa sijaitsee Pyhäjärven ja kerrostaloalueen välissä, järven rantavyöhyke on ns. Härmälän puistoa. Täydennysalueen pinta-ala on noin 2 hehtaaria ja sinne on suunniteltu 90 asunnon kerrostaloalue. Täydennysalue perustuu edellä selvitettyyn tarpeeseen yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuntorakentamisen lisäämiseen. Alue soveltuu asuntotuotantoon muun muassa sillä perusteella, että se liittyy olemassa olevaan asuntoalueeseen ja tukeutuu oleviin palveluihin.
Suunnitellun asuntoalueen ja Pyhäjärven väliin jää noin 120-90 metriä leveä maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattu lähivirkistysalue, mikä riittää turvaamaan viheryhteyden säilymisen ja riittävän suojavyöhykkeen järven suuntaan. Härmälän puistoalue on Tampereen arvokkaat luontokohteet selvityksen mukaan kasvistoltaan monipuolista aluetta, jossa kulttuuri-, lehto- ja kosteikkokasvit ovat hyvin edustettuina. Liiallinen siistiminen on kuitenkin vähitellen köyhdyttänyt lajistoa.
5) Hervanta ympäristö Täydennysalueet 314, 327, 328, 334 ja 335
Hervanta koillispuolella olevat täydennysalueet (asuntoalueet A-1) sijaitsevat Ruskontien varressa. Aiemmin kohdassa "vahvistamatta jätetyt alueet" mainittujen asuntoalueiden lisäksi Hervantajärven pohjois- ja koillispuolelle on osoitettu alue 314, jonka pinta-ala on noin 11 hehtaaria, alueiden 327 ja 328 yhdistetty kohde, pinta-ala noin 20 hehtaaria; alueiden 334 ja 335 yhdistetty kohde, pinta- ala noin 40 ha. Suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yhteensä noin 1700.
Asuntoalueet sijaitsevat lähellä Hervantaa ja rajoittuvat kokoojakatuluonteiseen liikennealueeseen. Näiltä täydennysalueilta ei ole liito-oravahavaintoja. Sijaintinsa perusteella alueiden 314, 327, 328, 334 ja 335 rakentaminen ja asuminen näillä alueilla ei aiheuta haittaa liito-oravakannalle eikä katkaise liito-oravien viheryhteyttä. Lisäksi ne liittyvät olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen.
Näiden alueiden osalta yleiskaava on laadittu siten, että on varattu vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten.
6) VLM/ra-alueet sekä Hervantajärven pohjoispuolinen SE-alue
Hervanta ja Särkijärven pohjois- ja itärannalle on yleiskaavassa osoitettu VLM/ra-alueita. Kysymyksessä on maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattu lähivirkistysalue,jonka sisällä on alueen osa (ra), jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Ra-alueen sisällä on erikseen merkitty ympärivuotiset asuinrakennukset.
Kaupungin lausunnon mukaan merkintä sallii kiinteistöjen nykyisen käytön ja myös niiden osittaisen kehittämisen. Merkintä ei estä peruskorjaustoimenpiteitä.
Ra-alueet ovat melko kapeita, rantaan rajoittuvia lomarakennusalueita. Alue kokonaisuutena sijaitsee Hervannan asuntoalueen tuntumassa. Sijaintinsa puolesta näiden järvien asuntoalueiden puoleisilla rannoilla on tarvetta virkistysalueille. Kun ne kuitenkin ovat vanhoja lomarakennusalueita, niiden osoittaminen edelleen lomarakennuskäyttöön siten, että uusien rakennusten rakentaminen ei ole sallittua, on perusteltua.
Särkijärven niemessä sijaitsevalta ra-alueelta on liito-oravahavainto. Samoin Hervantajärven koillisrannan keskellä olevan ra-alueen rajalta. Muutkin ra -merkinnällä olevat alueet sijaitsevat liito-oravan pesimis- ja levähdyspaikkojen tuntumassa. Tämänkin vuoksi on perusteltua, ettei näille ranta-alueille ole sallittu uusien lomarakennusten rakentamista.
Kun otetaan huomioon ra -alueiden sijainti ja koska ra-merkintä ei estä nykyisten lomarakennusten käyttöä edelleen lomarakennuksina ja sallii niiden korjaamisen, yleiskaava täyttää myös tältä osin rakennuslain 22 §:n vaatimuksen siitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajalle kohtuutonta haittaa.
Hervanta etelärannalle on osoitettu RA eli loma-asuntoalueita. Kaupunki on lausunnossaan perustellut järven etelä- ja pohjoisosan erilaista kohtelua olosuhteiden ja tarpeiden erilaisuudella. Pohjoisrannalla on 25 000 asukkaan kasvava Hervannan kaupunginosa ja etelärannalla maaseutua. Yllä mainituilla syillä uusien lomarakennusten salliminen Hervantajärven pohjoisosaan ei ole perusteltua ja toisaalta pohjoisosassa on perusteltua kaavallisesti säilyttää mahdollisuus liittää näitä alueita mahdollisesti sopimusten tai kauppojen kautta virkistysalueisiin. Kun otetaan vielä huomioon järven etelä- ja pohjoisrannan erilaiset olosuhteet, ympäristöministeriö katsoo, että järven etelä- ja pohjoisosan erilaiselle kohtelulle kaavaa laadittaessa on ollut maankäytölliset syyt ja kaava täyttää myös tältä osin rakennuslain 22 §:n vaatimukset.
Kun alueet on osoitettu virkistysalueiksi erityisellä lisäyksellä, jonka mukaan siellä olevat loma- ja asuinrakennukset saa säilyttää, on katsottava, ettei näihin alueisiin ole yleiskaavan perusteella lunastusmahdollisuutta. Niiden mahdollinen toteuttaminen virkistysalueiksi edellyttää kauppaa tai muita vapaaehtoisia toimia.
Kari Suvannon ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa on todettu, ettei lomarakennusalueille ole haluttukaan vesi- ja viemärijärjestelmää. Tästä huolimatta viemäröintijärjestelmän tarve ja puhtaan veden saannin turvaaminen olisi tulevaisuudessa ajankohtaista mikäli loma-asutusta rannalle lisättäisiin. Viemäröinnin järjestämistä edellyttäisi järven veden laadun turvaaminen.
7) Hervantajärven pohjoispuolinen selvitysalue
Hyväksyessään yleiskaavaehdotuksen kaupunginvaltuusto päätti tehdä siihen muun muassa seuraavanlaisen muutoksen:
Yleiskaavaehdotuksen alue 313, Hervantajärven pohjoisranta, merkitään selvitysalueeksi SE- merkinnällä alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi.
Kaupunginvaltuusto voi tehdä kaavaehdotusta hyväksyessään siihen tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia. Kun otetaan huomioon selvitysalueella tehdyt liito-oravahavainnot, alueen suunnitellun maankäytön uudelleen arvioiminen, selvitysalueeksi merkitseminen on ollut perusteltua.
Myös Lempi Salinin ja Marjatta Hämäläisen omistama tila Messukylä RN:o 2:126 on osittain merkitty selvitysalueeksi. Kun alue osoitetaan selvitysalueeksi, sen tulevaa maankäyttöä ei ole kaavassa osoitettu eikä ratkaistu. Kun muun muassa alueen luontoarvot on riittävästi selvitetty, alueelle voidaan laatia uusi kaava, jonka yhteydessä myös Salinin ja Hämäläisen omistaman tilanosan käyttö ratkaistaan näiden uusien selvitysten pohjalta.
8) Tehty aloite Hervantajärven ympäristön luonnonsuojelualueeksi
Kaupungille on tehty vuonna 1998 esitys luonnonsuojelualueen perustamiseksi Hervantajärven alueelle. Luonnonsuojelulain 24 §:n mukaan alueellinen ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa luonnonsuojelualueen. Aloitteen mukaiselta suojelualueelta on valtuuston käsittelyssä yksi suunniteltu asuinalue muutettu selvitysalueeksi ja toinen asuntoalue on ministeriössä jätetty vahvistamatta suojelullisin perustein. Sen sijaan osa asuntoalueista on vahvistettu koska niillä alueilla ei ole sellaisia luontoarvoja, että alue tulisi merkitä suojelualueeksi. Virkistykseen osoitetuilla alueilla mahdollisia suojelullisia arvoja voidaan turvata ohjaamalla liikkumista niin, että vältetään arimpia alueita ja kohteita.
9) Vahvistettuja alueita koskeva johtopäätös
Vahvistettujen alueiden osalta aluevarauksille on osoitettu riittävät perusteet eikä yleiskaavan vahvistamiselle näiltä osin siten ole estettä laillisuuden eikä tarkoituksenmukaisuuden kannalta.
ALISTUSVELVOLLISUUDESTA VAPAUTTAMINEN
Yleiskaavan toteuttamisessa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslakia, jonka mukaan asemakaavoja ei alisteta vahvistettavaksi. Tämän vuoksi erityisen määräyksen antaminen siitä, tuleeko yleiskaavan alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia alistaa vahvistettavaksi, ei enää tarvita eikä sille olisi enää lakiin perustuvaa oikeutusta.
KAAVAN NOUDATTAMINEN
Ympäristöministeriö määrää, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman.
JATKOTOIMENPITEET
Yleiskaava tulee voimaan, kun hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettu niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätöksestä tulee tiedottaa maankäyttö- ja rakennusasetuksen 94 §:n mukaisesti.
SOVELLETUT OIKEUSOHJEET
Rakennuslaki 22 §, 28 §, 29 §, 30 §, 32 ja 127 § Maankäyttö- ja rakennuslaki 208 § 2 momentti ja 209 § 1 momentti Luonnonsuojelulaki 24 § ja 49 § Luonnonsuojeluasetuksen liite 4 (uhanalaiset lajit) Hallintomenettelylaki 10 § Kunnallislaki (953/76) 137 § 141 § Kuntalaki (365/95) 90 §, 92 § ja 104 § Valtion maksuperustelaki (150/1992) 4 §, 8 § ja 11 b § Ympäristöministeriön päätös maksullisista suoritteista (1803/1995) 3 § Ympäristöministeriön asetus ympäristöministeriön maksullisista suoritteista (509/2000) 5 § 2 momentti
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus saadaan tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valitusosoitus on liitteenä." |