Pispalan asunnot olivat pieniä: peräti 73% asunnoista oli korkeintaan huoneen ja keittiön käsittäviä. Asunnot oli rakennuskiellon aikana myös päästetty huonoon kuntoon. Monet asukkaista olivat kyllästyneet kylmiin, vetoisiin, mukavuudettomiin asuntoihinsa. Pienten lasten hoitaminen oli näissä oloissa hyvin vaikeaa. Ne, joilla ne varaa, ostivat itselleen asunnon uuden lähiön uudesta kerrostalosta. Pispalaan jäivät vanhenevat asukkaat: pienituloiset, eläkeläiset, alkoholiongelmaiset. Kolme neljäsosaa ruokakunnista oli yhden tai kahden hengen talouksia

1970-luvun alussa keskusteltiin jopa Pispan koulun lakkauttamisesta, koska alueella ei asunut tarpeeksi lapsia. Uudelleenjärjestelyt toivat onneksi kouluun lisää lapsia ja koulu säilyi alueella.

Ne jotka jäivät, joutuivat tulemaan toimeen kylmissä, hatarissa, ilman juoksevaa vettä ja pesumahdollisuutta olevissa asunnoissa, puilla hoidettavan lämmityksen tai öljykamiinan kanssa. Ruoanlaittomahdollisuudet olivat vaatimattomat: puuhelloja ja irtokeittolevyjä.

Vain puolessa asunnoista oli sisä-WC ja sekin usein monen talouden yhteiskäytössä esim. talon kellarissa. Ulkovessat olivat pihan perällä, jonne meno oli talven liukkailla vaikeaa hyväjalkaisellekin.

Pispalan arvostus asuinpaikkana oli alamaissa, samoin asuntojen hinnat ja vuokrat. Monet asukkaat kuitenkin arvostivat ympäristöä ja elämäntapaa eivätkä säikkyneet pieniä vaikeuksia.

Pispalassa oli se hyvä puoli, että siellä oli lukuisia vuokrataloja, joissa oli yleensä aina vapaana pieniä, halpoja asuntoja. Niihin pääsi helposti asumaan ja niistä pääsi myös helposti pois.

Opiskelijat tulevat

Samoihin aikoihin Tampereelle opiskelemaan tulevien nuorten määrä kasvoi jatkuvasti. He olivat valmiita tinkimään asumisen tasosta kunhan vuokra oli halpa. Heille Pispalan asunnot olivat juuri omiaan.

Asuntoja piti tietysti remontoida ja maalata, joten jokainen sai muokata itselleen asumisympäristön, joka miellytti omaa silmää, mutta poikkesi taatusti kotiväen mausta.

Useimmilla ei opiskelupaikkakunnalle tullessaan ollut muuta kuin pahvilaatikollinen keittiö- ja muuta pikkutavaraa ja kassillinen vaatteita. Harvalla oli omia huonekaluja. Ne oli tarkoitus hankkia Tampereelta. Pispalan taloihin oli usein jäänyt edellisten vuokralaisten huonekaluja. Ne kelpaisivat köyhille opiskelijoille hyvin. Huonekaluja haettiin myös purkutaloista ja käytettyjen tavaroiden kaupoista.

Kaikki eivät kokeneet sisustamista tärkeäksi, maailmassa oli aivan riittävästi tärkeämpiäkin asioita.

Avautuivathan Pispalan pienistä asunnoista huikaisevan laajat ja avarat näkymät maailmaan.

Yleinen vai yksityinen?

Pispalalaiselle asumiselle oli ominaista yleisen ja yksityisen tilan sekoittuminen. Naapurin pihan läpi oikaistiin, vaikka samalla kuljettiin aivan toisen ikkunoiden edestä. Yksityisiä asioita selviteltiin usein ulkona tai sisällä ikkunat avoinna. Naapurin perhesuhteiden seuraaminen kuului ilmaisiin lisäetuihin, joista sai nauttia joskus yöt läpeensä.

Monissa taloissa asui vielä siihen aikaan vanhoja 'kolinajuoppoja', jotka eivät aina tienneet onko yö vai päivä, eivät piitanneet naapurin työstä tai levosta, ja tupakoidessaan polttivat monta asuntoa. He kuitenkin poistuivat kuvioista yksi kerrallaan.

Kaikki eivät tällaista elämää kestäneet, vaan muuttivat pois ns. normaaliin ympäristöön. Toiset taas viehättyivät vapaasta ja yhteisöllisestä elämäntavasta. Osa heistä osti itselleen asunnon, kun niitä silloin halvalla sai.

Tampereen kaupungin suunnitelmissa oli purkaa vanha rakennuskanta ja rakentaa terassikaupunginosa varakkaammalle väelle. Näitä suunnitelmia noustiin vastustamaan mm. Pispalan asukasyhdistyksen kautta.

Yhteistä elämää

Uudet asukkaat joutuivat opettelemaan käytännön solidaarisuutta, kun moni tuttu ja tarpeellinen asia puuttui. Jäljellä olevia yleisiä saunoja opittiin pian käyttämään, mutta viikolla suihkun omistajan ovikello soi tiuhaan. Pyykkiä käytiin pesemässä ystävien luona joskus keskustassa asti. Pölynimurin sai yleensä lainaksi omasta talosta. Kylmätiloista oli puutetta, ikkunan väli korvasi vielä usein jääkaapin. Arkkupakastimissa oli usein koko talon asukkaiden kotipuolesta tuomat lihat, kalat ja marjat.

Isompia hankintoja tehtiin yhdessä. Kimpassa hankittiin soutuvene Pyhäjärven rantaan ja talkoilla sitä kunnostettiin. Porukalla käytiin soutelemassa ja tutustumassa Pyhäjärven saariin. Siellä kukin luonteensa mukaan joko lekotteli tai etsiskeli marjoja ja sieniä.

Monet ottivat itselleen palstan Tahmelan kasvimaalta. Siellä yhdessä perehdyttiin viljelyn salaisuuksiin.

Kun oli tutustuttu naapureihin oli kyläily yleistä ajanvietettä. Käymään mentiin kun oli asiaa - tai muuten vaan.

Varmin paikka tavata ihmisiä kodin ulkopuolella, oli Pulteri. Siellä sitten käytiinkin lähes joka viikonloppu, jollei peräti menty 'kirkolle' asti.

Yhteiselo vanhojen ja uusien asukkaiden välillä sujui verraten hyvin. Kumpikin ryhmä seuraili aluksi toistensa touhuja ihmetellen. Mutta aina täällä on uudet tulokkaat totutettu paikallisille tavoille. Tarvittaessa apua opittiin antamaan ja saamaan.

Sivun alkuun