Irmeli Orvokki Salvas eli Irkku syntyi Pispalassa vuonna 1938 vaikka asuikin suuren osan nuoruuttaan Lamminpäässä. Irkku palasi Pispalaan kun perusti perheen. Heidän kodikseen tuli Pispalanharjun päässä oleva pieni punainen mökki.

Minä olin savolaistyttö, tullut opiskelujen päätyttyä Tampereelle Jyväskylästä. Asuin ensin Hyhkyssä ja vähän muuallakin. Pispalasta löytyi halpoja hellahuoneita ja paikka tuntui jännittävältä.
Kun löysin ensimmäisen yläkerran yksiön sisävessalla Rinnekadulta Näsijärvimaisemineen ja purjeveneineen olin onnesta soikeana. Maksoin siitä vuokraa 75 mk/kk. Etsin työpaikkaa ja tunsin itseni proletaariksi siinä missä monet muutkin Pispalassa.

Tapasin Irkun jossakin tapahtumassa, en muista mikä se oli. Niitä oli silloin niin paljon. Uusi yhteisrintama opiskelijoiden, työläisten ja kaikkien edistyksellisten voimien kanssa oli uhmaavassa nosteessa. Irkku sattui seisomaan vieressäni ja alkoi jutella. Muistan sen naurun ja iloisesti vilkkuvat silmät. Pieni, äitinsä lailla tumma tyttö ja vaalea pieni poika olivat mukana. Varmaan siitä alkoi tuttavuus ja ehkäpä jo silloin Irkku pyysi minua tulemaan heille saunaan. Se oli pistämätön tarjous koska saunoja oli vähän Pispalassa siihen aikaan..

Irkun kodista tulikin sittemmin nuorten, muualta tulleiden ja paikallisten alkuasukkaiden kohtaamispaikka. Saunan kanssa tai ilman Salvaksilla istuttiin pitkät ajat politikoimassa tai muuten vain aikaa kuluttamassa avoimen kodin olohuoneessa. Joskus sieltä mentiin Pulteriin jatkamaan aiheista. Siellä opittiin tuntemaan lisää paikallista väestöä. Oltiin rakentamassa uutta maailmaa, vaikka Pispalan halusimme säilyttää sellaisenaan. Tämä tavoite yhdisti meitä kavereiksi ja tovereiksi tulleita pispalalaisia lujasti toisiimme.

Minä sain töitä yliopistolta. Irkku kävi töissä rakennuksilla kuten myös miehensä Jokke. Erilaiset työt ja taustat eivät olleet ongelma meidän suhteissamme. Päinvastoin, erot vain lisäsivät kiinnostavuutta. Ensin ajattelin että tämä juuri on pispalalaisuutta - täällä kaikki ovat kuin yhtä perhettä ja ajattelevatkin samalla tavalla. Myöhemmin huomasin, ettei se aivan niin ollut. Minäkin kohtasin pintaa syvemmän haasteen: voinko edes kutsua itseäni pispalalaiseksi kun en ole täällä syntynyt?

Kun Pispalan asukasyhdistys perustettiin vuonna 1975, Irkku, minä, ja monet muut aloimme kamppailla perinteisen Pispalan puolesta. Käsityksemme mukaan uusi asemakaavahanke olisi vienyt Pispalan rajuun muutokseen ja ajanut monet kotikonnuiltaan. Huoli osoittautui oikeaksi huoleksi. Minulta ja muilta vuokralla asuvilta tivattiin, keitä te luulette olevanne ja mitä te muka Pispalasta tiedätte, täällähän päättävät ne jotka omistavat. Ja mökkiläisethän myyvät tonttinsa kun saavat siitä ison summan rahaa. Mutta eihän siinä niin käynyt… me voitimme, ensimmäisen erän.

Mietin missä kohtaa kaveruus muuttui ystävyydeksi minun ja Irkun välillä. Mitä meillä on yhteistä? Erilaista oli vaikka kuinka paljon. Irkku on Hämeestä - minä Savosta. Irkku on kymmenen vuotta minua vanhempi. Hänellä on työläistausta - minä olen maanviljelijän tytär. Irkun asuinympäristö on ollut kaupunkimainen - minä taas maalta kotoisin. Irkun koulut loppuivat 16-vuotiaana kun hänen täytyi jäädä hoitamaan sisaruksiaan kotiin. Minä olen akateemisesti koulutettu. Irkku teki raskasta ja kuluttavaa ruumiillista työtä. Minä ole pääasiassa istunut työpöydän ääressä ajattelemassa ja kirjoittamassa milloin en ole opettamassa luokassa. Emme tunteneet toistemme maailmoita juurikaan.

Mikä sitten on ollut yhteistä? Nyt huomaan miten paljon sitä on ollut. Rakkaus ja kiinnostus ihmisiin ja eläimiin. Halu muuttaa maailmaa paremmaksi. Olla vähäväkisten , hylättyjen, syrjittyjen ihmisen puolella. Saada jotain aikaiseksi, auttaa, luoda, tehdä, olla hyödyksi. Kaukokaipuu, halu katsella maailmaa. Kun minä lähdin maailmalle jo nuorena, Irkku muutti Portugaliin eläkepäivikseen. Taide, maalaaminen, itsensä ilmaiseminen tavalla tai toisella. Mitä vielä… kummallinen sukulaisuuden ja tasa-arvoisuuden tunne. Ja aika samanlainen huumorintaju, sekin vielä.

Ja aika Pispalassa yhdessä - naapuruus, yhdessä touhuaminen, jutteleminen, ajatusten vaihto. Yhteiset ystävät ja tutut.

Irkku sanoi kerran minulle:" Kyllä minä olen sata kertaa parempi psykologi kuin sinä". En silloin tykännyt hänen muotoilustaan, mitä kilpailijoita meidän tarvitsi olla? Jokin aika sitten keskustelimme tästä. Psykologiksi ei tulla kouluja käymällä, mutta ei ole pahitteeksi lukeakaan. Lukemalla saa tittelin, muttei taitoa…taitoa voi olla lukemattakin. Jotenkin näin sovimme asian. Niin, kirjojen lukeminen on edelleen yksi yhteisistä harrastuksistamme.

Kumpikin saimme Pispalan Asukasyhdistyksen Kunniapulterin vuonna 1995. ja olemme ylpeitä siitä.

Irkulle ihmiset ovat olleet ihmisiä, asuivat ne omistusasunnossa tai vuokralla tai olivat titteliltään professoreita tai muurareita. En muista että Irkun arvostus jotakuta kohtaan olisi perustunut ihmisen yhteiskunnalliseen asemaansa tai varallisuuteen. Sen ymmärsin, että me koulutetut tai opiskelevat olimme hänestä kiinnostavaa seuraa ja hänestä oli hienoa toimia yhdessä kuten meistäkin oli. Se oli uutta hänelle ja monelle muullekin ihmiselle Pispalassa.

Muistan ihailleeni sitä miten avara ja laaja sydän Irkulla oli ihmisten suhteen ja miten mainiot sosiaaliset taidot. Kun tarvittiin tukea tai työtä hyvän asian eteen, hän pystyi aina mobilisoimaan suurimmat ja epäpoliittisimmat porukat. Hänen tuttavapiirinsä oli todella laaja. Ihmisiä hän lähestyi pelkäämättä tai pokkuroimatta, omana itsenään. Kyllä Irkku myös ärsytti suorasukaisuudellaan ja varmaan oli niitäkin jotka kadehtivat hänen verkostojaan. Eikä hän aina jaksanut olla niin säntillinen ja hyvätapainen, että joku pääsi paheksumaankin. Monet asiat hän kuittasi rehevällä huumorilla ja naurullaan. Mutta kyllä häneen myös sattui joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen, vaikka tuskin moni sitä pääsi huomaamaan.

Nyt Irkku - asuinyhteisössään Portugalissa Dona Irmelinda, Artista - touhuaa jokseenkin samalla tyylillä. Pitää huolta toisista ihmisistä, mutta hoitaa myös kuntoaan ja terveyttään. Me tapailemme ja kirjoittelemme. Kipeytynyt käsi estää maalaamasta mutta kukapa tietää miten hänen luovuutensa vielä tulee esille. Ehkäpä hän kirjoittaa muistelmansa ja minä ja muut saamme tietää mitä hän itse ajattelee näistäkin asioista, Pispalasta, elämästä. Olisi tosi kiva tietää…

Sivun alkuun